Olen [osa tekstistä poistettu] siitä asti kun aloitin ylä asteen, enkä pysty lopettamaan[osa tekstistä poistettu]
mun äiti [osa tekstistä poistettu] ei puhu siitä ollenkaan. miksi? ja miksi se ei ole kertonut mun isälle ollenkaan tästä?
koulussa puhun matikan opettajan kanssa, koska en halunnut mennä luokan valvojan kanssa puhumaan ja se auttaa vähäsen kun on joku ketä kuuntelee!
mutta samalla on semmonen olo että tarttis olla joku oppilas vaikka 9 luokkalainen vaikka tukari! mutta en tiedä kannataisko mennä puhumaan sen kanssa? ja jos menisin mitä minä sanoisin?
Hei riikka_mari,
kerroit vakavasta asiasta ja tarvitset todella aikuisen apua, jotta pystyt lopettamaan itsesi satuttamisen.
En osaa sanoa, miksi äitisi ei ole puhunut sinulle suoraan näkemästään/kertomastasi, mutta olisi ehdottoman tärkeää, että saisit nyt jonkun aikuisen reagoimaan pahaan oloosi. Voisiko isäsi olla sellainen aikuinen, joka ottaisi pahan olosi vakavasti? Jos puhuminen vanhemmillesi tuntuu hankalalta, voisitko kirjoittaa heille kirjeen? Tai käyttää apunasi Huoli puheeksi -lomaketta, joka löytyy täältä: https://mll-fi-bin.directo.fi/@Bin/afe3b970ba747b256724055e51fb1939/1356603471/application/pdf/14427896/Huoli%20puheeksi%20-lomake.pdf
Onpa hyvä, että matikanopettajasi on kuunnellut sinua ja ollut tukenasi. Ehkä hän voisi auttaa sinua kertomaan vanhemmillesi ja/tai hakemaan apua koulun terveydenhoitajalta? Jos koulussasi on tukioppilaita, niin voit ehdottomasti mennä juttelemaan tukarin kanssa! Voisit lähestyä tukaria vaikka välitunnilla ja kertoa, että sinulla olisi yksi juttu, johon tarvitsisit apua ja mietit, että voisikohan hän auttaa sinua. Kerro, että haluaisit jutella rauhassa jossain, kahden kesken.
Hienoa, että olet uskaltanut jo puhua huolistasi! Nyt vain rohkeutta hakemaan pikaisesti apua, jotta saat satuttamiskierteen loppumaan!
minä käyn koulun psykologilla aina joskus mutta ei se tunnu auttavan!
olen puhunut mun tukarille ja hän on tiennyt jo kauan aikaa [osa tekstistä poistettu], mutta aina kun ollaan puhuttu siitä se on ollut Facebookissa, mutta haluisin puhua hänen kanssaan koulussa tai jossakin muualla! miten mä lähestyisin sitä kun se on aina jonkun toisen kanssa?
Hyvä, että olet käynyt juttelemassa psykologin kanssa. Toivottavasti olet kokenut voivasi kertoa psykologille avoimesti olostasi ja tavastasi purkaa pahaa oloa itseesi. Jos suinkin koet psykologin sellaiseksi ihmiseksi, kenelle pystyt puhumaan, niin kannustan sinua jatkamaan hänen kanssaan juttelua.
Voisitko kysyä tukarilta Facebookissa, että olisiko teidän mahdollista puhua joskus koulussa välitunnilla kaksistaan? Sopisitte ennakkoon jonkun päivän ja ajan, jolloin sinun ei tarvitsisi murehtia sitä, onko hänellä muuta seuraa juuri silloin, kun menet juttelemaan.
Tosi hienoa, että olet jo jutellut asioistasi ja hakenut apua! Se kertoo itsestäsi välittämisestä, joka on kaikista tärkeintä. Jatka sinnikkäästi!
