Mulla on pitkään ollu tosi ahdistava olo tietyissa tilanteissa ja se johtuu siitä, että olen saanut niistä asioista pahat traumat. Mulla on ollu kaksi sellasta tilannetta, mistä en vaan oo päässy yli, vaikka niistä on kauan. En halua kertoa niitä äällä, ettei joku muu saa pelkoa niistä. Oon luonteeltani tosi iloinen ihminen ja osaan olla tosi iloinen ja ”tavallinen”, vaikka se trauma vaan on siinä taustalla. Musta tuntuu, että se taruma on mun sisällä ja kukaan muu ei tiedä sitä ja niinhän se onkin. Mutta en kokoajan kuitenkaan mieti sitä. Mutta se vaan tulee joskus vaan mieleen. Tästä tulee myös se toinen asia, että kukaan ei ees ymmärrä miltä musta tuntuu, koska oon mun kavereiden kesken se tyyppi joka aina auttaa ja jaksaa olla iloinen ja ne kertoo mulle aina niitten murheita joista mulle tulee vielä pahempi olo. Multa ei koskaan kysytä miltä musta tuntuu mitä mulle kuuluu ja jos yritän kertoa jotain mun murhetta sille kaverille joka on kertonu mulle sen murheista niin se ei kuuntele mun. Sillon musta tuntuu, että musta ei välitetä. Haluaisin elää ilman mitään traumaa, joka on mun sisälla ja olla taas se iloinen minä joka oikeasti olen. Mitä teen, jos en voi kertoa kellekkää mun tunteista?
Kiitos, jos jaksoit kuunnella mua.
Hei!
Kiitos viestistäsi. Olen ylpeä sinusta, että halusit jakaa mietteitäsi kirjoittamalla tänne palstalle, se on jo hyvä alku!
Kirjoitit, että sinulla on ahdistava olo tietyissä tilanteissa, jotka ymmärtääkseni muistuttavat sinua aiemmista traumoistasi, joista et ole vielä päässyt yli. Kirjoitit myös, että kukaan ei asiasta tiedä mutta, että asia pulpahtelee mieleesi silloin tällöin. Kiitos, että jaoit tämän tänne. On todella ikävä kuulla, että olet kokenut jotakin inhottavaa, josta sinulle on jäänyt traumat. Usein jokin pelottava tai epämiellyttävä kokemus jää mieleen pyörimään ja pulpahtelee ajatuksiin, kun jokin asia muistuttaa tästä tapahtumasta, jos ei tapahtumaa käsittele jotenkin. Parhaiten tapahtumia käsitellään juttelemalla jonkun kanssa asiasta, mutta esimerkiksi kirjoittaminen voi myös auttaa, siksi olenkin iloinen, että päätit kirjoittaa!
Ymmärrän, että asioista voi olla vaikea jutella, ja vaikka tapahtuneesta on kulunut jo kauan, on tämä sinulle tärkeä asia käsitellä jo senkin takia, että tapahtuma vielä pyörii mielessäsi. Oliko kukaan lähipiiristäsi mukana, kun nämä tapahtumat tapahtuivat? Miltä sinusta tuntuisi keskustella jonkun lähipiirissäsi olevan aikuisen kanssa asiasta?
Ymmärrän myös hyvin, ettet halua tänne avata enempää asiaa, mutta jos haluat nimettömästi jutella asiasta, olet aina tervetullut juttelemaan päivystäjän kanssa Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) tai voit myös chattailla tai kirjoittaa nettikirjeen, linkki nettikirjepalveluun tässä: https://lasten-ja-nuorten.kirjepalvelu.mll.fi/
Välillä on helpompi aloittaa juttelu vaikeista asioista jonkun tuntemattoman kanssa. Voisitko ehkä kokeilla tätä? Mielestäni kirjoitit jo tänne hyvin kuvailevan tekstin ajatuksistasi, joten jatkamalla kirjoittelua kirjepalvelussa tai chatissa saisit varmasti paljon apua ajatuksillesi.
Kirjoitit myös, että olet ystäväpiirissäsi se, joka auttaa ja kuuntelee, mutta koet, ettei muut kuuntele sinua ja saat olon, ettei sinusta välitetä. Onpa todella surullista, että ystäväsi saavat sinut kokemaan näin, eivät he varmasti sitä kuitenkaan tarkoituksella tee. Olet todella hyvä ystävä, joka jaksaa kuunnella ja kannustaa muita, mutta muista, että myös sinulla on oikeus ottaa ja saada tilaa sinun murheillesi. Oletko maininnut ystävillesi, miltä sinusta tuntuu, kun he eivät kysele kuulumisiasi tai kuuntele sinua? On tärkeää, että ystäväsi tiedostavat, miltä sinusta tuntuu, jotta he voivat huomioida omaa käyttäytymistään ja tehdä parannuksia.
Sinä ja sinun hyvinvointisi on tärkeä! Älä jää yksin näiden asioiden kanssa. Jatka rohkeasti kirjoittamista tai juttelemista jonkun lähipiirissäsi olevan aikuisen tai ystävän kanssa tai soita tai kirjoita meille Lasten ja nuorten puhelimeen.
Pidä huoli itsestäsi!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä