Eli oon alkanut miettimään maialman menoa jne. ja mun ongelma on pienempi kuin monien muiden, sen mä tiedän, vaikak aina sanotaan, että ei vois muka sanoo, et jollakin on pienemmät ongelmat ku toisella. No kuitenkin. Ala-asteella mua kiusattiin ja purin ahdistuksen sit hakkaamalla niitä poikia. Mut olin muutenkin vähän raju, en tajunnu aina, millon käytin liikaa voimaa, esim jos vaikka esitin lyöväni jotakuta vitsillä, saatoin lyödäkkin turhan lujaa, vaikka en sitä tarkoittanut. Yläasteelle siirtyessäni päätin, että lopetan sen väkivaltaisuuden ja se onnistuki. Mun koulukiusaaminen on selvästi vähentynyt, ja kaveritkin lähentyny. Mä valehtelen useammin kuin ennen ja epäilen sen johtuvan siitä, että valehtelen jopa itselleni, kuka mä oon.. Must välillä tuntuu, että en oo oma itseni, et eläisin kuin jotakin elokuvaa. Aloin miettii, et mitä jos se ns väkivaltaisempi puoli musta oli se joka mä oon oikeesti. Mut voiko silloin olla oma itsensä jos se satuttaa muita? Empä usko.
Mut hei, mitä mieltä te ootte? Pitäiskö mun vaan yrittää tottuu siihen kivaan minään jota oon nyt vai päinvastoin?
