Yli puoli vuotta olen elänyt tässä maailmassa vastoin tahtoani. En halua aamuisin lähtee minnekään, koska tiedän että siellä odottaa sama, tylsä, rutiineja noudattava, päivästä päivään samanlainen maailma. elämä jossa elän alkaa käydä tosi ahdistavaksi. Tuntuu, että kun haluaisin tehdä oikeasti jotain, mikä irrottaisi tästä toistuvasta kaavasta,
a)koko maailma on sitä vastaan
b)aika ei koskaan riitä
c)se ei tunnu oikealta, tai ajatus rutiinien rikkomisesta on liian etäinen että voisin toteuttaa sitä.
Tuntuu että kaikkien muiden elämä on tosi erityinen. muutamalla kaverillani on aina meno päällä tai he tietävät mitä tekevät ja miksi sen tekevät. Heillä on suunnitelmat, ja he tietävät mitä haluavat ja kykenevät saamaan sen.
Kaikki omat haaveeni ovat niin epärealistisia, etten viitsi kertoa niistä kenellekään. Kuraattorin lappuunikin laitoin unelmien kohdalle en kerro. Haaveeni koskevat aina pääsemistä eri maailmoihin, että voisin oikeasti elää muualla kuin täällä. Luen tosi paljon. Fantasia ja scifi kertovat maailmoista, tehtävistä ja seikkailuista jotka todella haluan elää. Alan olla jo niin epätoivoinen, että toivon Venäjän hyökkäävän suomeen.
Alkaa vain tuntua, ettei minua ole oikeasti edes tarkoitettu tänne. Tämä koko todellisuus on niin kaavoihin kangistunut ja viallisen oloinen. se ei tunnu aidolta, ei yhtä tutulta kuin kirjojen ympäristöt ja tilanteet. Tämä paikka tuntuu vain niin väärältä minunlaiselleni henkilölle.
Minua ärsyttää myös Tekopirteys, ja muutenkin iloisuus, jota muut ja (ja myös minä) harjoittavat. Inhotta se kun ihmiset ovat tyytyväisiä itseensä, saavutuksiinsa, omaisuuteensa ja ylipäänsä elämään. Toisaalta myös angstaajat vievät minulta hermot. En tiedä miksi nämä kaksi ääripäätä ällöttävät minua. Ehkä ne vain tuntuvat niin luonnottomilta.
Kellään tuntemallani ei ole vastaavia tunteita. En ainakaan ole kysynyt. En usko. Yritän silti elää kuin he, vaikka tiedän etten pysty siihen. Tekisi mieli kirkua, kuinka kovasti vihaan tätä todellisuutta. Koko juttu ahdista minua Joka ikinen hetki
Voiko Edes joku yrittää ymmärtää?
Tää todellisuus tuhoo itsensä loppujen lopuksi…ois kiva jos vois muuttaa tän..elää omien sääntöjensä mukaisesti..mutta ei..tää todellisuus kalvaa ihmisen,kuin koira luunsa..
Hei Horizont.
Olen aikoinani ollut samanlaisessa tilanteessa. Olin tilanteessa, jossa olin varsin passiivinen ja toivoin usein iltaisin olevani jo kuollut. En puhunut tilanteestani kenellekään, joka vain pahensi asiaa. Pelasin päivät pitkät eikä koulukaan juuri kiinnostanut.
Tässä maailmassa ei tosiaan ole paljoa ilon aihetta. Tänäänkin saan lukea verkkolehdestä, kuinka Suomen taloudessa ja hallituksessa on häikkää, kuinka vanhukset ja lapset kärsivät ja kuinka kuluttajia vedetään nenästä. Sota, huumeet ja raha pyörittävät maailmaa ja ihmiset, läheisyys ja rakkaus jäävät sen jalkoihin. Todella erilaista kuin mitä saamme lukea kirjoista.
On hyvä asia, että luet kirjoja. Jos tuntuu, että maailma ympärilläsi hajoaa, voit aina päästä fantasian pariin turvaan. Eikä haaveilussa ole mitään hävettävää. Pidä näistä molemmista kiinni. Älä lakkaa unelmoimasta tai lukemasta! :)
Toivon, että voisit löytää jonkun, jolle kertoa tunteistasi. Jonkun lähempää kuin minä täällä netissä. Ihmiset ympärillä ovat tärkeitä. Mikään ei varmaan tunnu miltään eikä minuakaan muut ihmiset kiinnostaneet, koska oletin välittömästi, ettei ketään kiinnosta kuitenkaan. Mutta kun viimein avauduin nuorisotyöntekijälle, koin helpotusta. Vaikkei hän täysin ymmärtänyt minua ja nähnyt pääni sisälle, niin sain kuitenkin tukea. Se kevensi oloani.
Aloittaminen on aina vaikeaa, mutta kenenkään ei pitäisi yrittää yksin. Etsi itsellesi tukea, vaikka kouluterkkarilta tai muulta aikuiselta tai ystävältä, johon luotat. Sinun on parasta purkaa tunteitasi jollekulle.
Ja muista, että sinä et ole täällä sattumalta. Sinä olet tärkeä ihminen. Sinulla on paljon ajatuksia eikä siinä ole mitään hävettävää. Muut ystäväsi varmasti viipottavat missä sattuu, mutta sinä olet sinä! Olet paljon syvällisempi kuin he, ja hyvä niin. Tämä maailma kaipaa kaltaisiasi herkkiä ajattelijoita!
Tsemppiä ja viestitellään!
-Vert