Pelkään paljon kuolemaa. Se tuli vain yksi ilta mieleeni ja mietin kun minä kuolen. Siitä tuli aivan kamala olo ja itkin pitkään. Se tuntuu kamalalta sillä mietein niin että minua ei ole, en ajattele mitään, en kuule olen vain enkä tiedä mistään mitään. Nyt olen päässyt vähän siitä pois mutta ajattelen vieläkin sitä. Minulla on hyvät vanhemmat ja perhe ja suku mutta en yksinkertaisesti voi kertoa tästä kenellekkään muuta kuin terveydenhoitajalle koulussa. En ole vielä ehtinyt kertoa mutta nyt aion seuraavan kerran kun menen sinne. Nyt olen myös ruvennut ajattelemaan että kun minä kasvan niin isovanhempani kuolee ja kun siitä vielä kasvan äitini ja isäni kuolee. Minulla on aivan kamala olo joka päivä kun ajattelen sitä. Tarvitsen kipeästi apua!
Hui-Hai nimimerkille: samaa mieltä.
Kaikille: miks vitus te luulette että se auttaa pelkoon että sanoo sen olevan ”luonnollinen asia”!? KU EIHÄ SE AUTA MITÄÄN!!
Sehä voi silti olla pelottava vaikka olis ”luonnolline”, eihä se ”luonnollisuus” poista sitä pelkoo yhtään!?
