Pelkään paljon kuolemaa. Se tuli vain yksi ilta mieleeni ja mietin kun minä kuolen. Siitä tuli aivan kamala olo ja itkin pitkään. Se tuntuu kamalalta sillä mietein niin että minua ei ole, en ajattele mitään, en kuule olen vain enkä tiedä mistään mitään. Nyt olen päässyt vähän siitä pois mutta ajattelen vieläkin sitä. Minulla on hyvät vanhemmat ja perhe ja suku mutta en yksinkertaisesti voi kertoa tästä kenellekkään muuta kuin terveydenhoitajalle koulussa. En ole vielä ehtinyt kertoa mutta nyt aion seuraavan kerran kun menen sinne. Nyt olen myös ruvennut ajattelemaan että kun minä kasvan niin isovanhempani kuolee ja kun siitä vielä kasvan äitini ja isäni kuolee. Minulla on aivan kamala olo joka päivä kun ajattelen sitä. Tarvitsen kipeästi apua!
Pienempänä mäki itkeskelin ja sanoin äitille ja isille kerra: ”Muistetaaha syödä kaikki lääkkeet? Mä en taho et te kuolette, koskaa.” Olin ehkä joku 5 ja mul oli sillo hirvee kuolemanpelko. Nyt mä oon päässy siitä yli. Nauti elämästä nyt, sillä siihen on todennäkösesti vielä pitkä aika! Elä täysillä joka päivä, ja mieti vaikka aina nukkumaan mennessä, mikä oli päivän kivoin asia. Mulla autto!
Moikka!
Mullakin on ollut sellanen vaihe, että pelkäsin aivan hirveästi kuolemaa ja varsinkin sitä, että omat läheiset kuolee. Ja se pelko tuntui piinaavimmalta juuri iltaisin kun ajatukset alko laukata liian villisti:P Mutta oon päässyt siitä vaiheesta yli enkä ajattele kuolemaa kauhulla vaan ajattelen sen olevan luonnollinen asia. Ja älä turhaan pelkää vanhempiesi kuolemaa, he ovat vielä nuoria jos itsekin olet vasta lapsi/nuori. Mut se kuolemanpelko ainakin kertoo siitä, että lähimmäisesi ovat sinulle rakkaita ja että pidät elämästä:)En oikein osaa neuvoa muuta kuin että yritä iltaisin ajatella jotain arkisia asioita, vaikka mitä mukavaa huomenna tapahtuu. En muista kauanko tuota kuolemanpelkovaihetta itselläni kesti, mutta kyllä se ohi menee! :) Koeta olla rauhassa ja juttele sille terveydenhoitajalle, jotta helpottaa. Voithan myös kysyä vanhemmiltas, että ovatko he ikinä pelänneet kuolemaa ja kysyä, kuinka pelosta pääsee irti.
Ei mun mielest oo luonnollinen asia..
Eihän sitä Kuolemaa tarvihe peljätä. Lempeä mies. Olen tavannutkin hänet. Kun ukkini kuoli, näin myöhään illalla itse Kuoleman istuvan keinutuolissa. Hän lohdutti minua, ja kertoi, että kyllä minä selviän. Ja silloin kysyin miksi ukkini kuoli, hän kertoi ukin olleen jo vanha, ja vanhojen täytyy kuolla, ja se on osa jokaisen elämää. Pidän siitä, kuinka hän puhui kuolemasta hyvin lempeästi, ja kertoi sen olevan asia, jota ei tarvitse pelätä. Ja silloin minä ymmärsin, ja käperryin Kuoleman turvalliseen kainaloon.
Kuolema on kiltti olento joskus sen päätöksenteko saattaa vain tuntua raa’alta.
Voimia sinulle. Olet ihana ja rakastettu ihminen <3. Kaikkea hyvää sinulle♡
Kuolemaa ei tarvitse pelätä, sillä se on luonnollinen osa elämää. Ja sinulla on edessä vielä pitkä elämä niinkuin monella muullakin. Jos kuolee, kuolee ilman että tuntee pelkoa, kipua tai ikävää. Elä rauhassa vain ja nauti <33
Niin ja vielä lisätystä siihen mun viestiin..
Jos sua yhtään helpottaa voit kattoo YouTubesta videoita missä moni ihminen on elänyt tosi pitkään :)
Siis sä joka tän keskustelun alotit – mul on just sama juttu.. Mä hetken jo mietin et oonks mä kirjottanu ton.. xd :/
Hellou!
Jumala loi meidät elämään, ei kuolemaan!!!
Ciaó!
Se ei ole mielestäni luonnollinen osa kenenkään ihmisen elämää. Se on jokaisen ihmisen surullinen kohtalo. Se on tosiasia, jolle ei voi mitään, ja jota kukaan ei sisimmässään tule hyväksymään ikinä. Vai miksi ihmiset ovat niin surullisia ”luonnollisesta” asiasta? Eikö luonnollisuuden tulisi olla kaunista? Niinpä. Nämä, jotka väittävät ”kuoleman olevan niin luonnollinen asia”, eivät varmaan ole koskaan löytäneet yhtään ruumista, tai vaikka eläimen raatoa. Ette varmaan tajua, kuinka kauhea näky se tulee olemaan. Ja sen hajun tulet muistamaan koko loppu elämäsi ajan. Jos nämä samat tyypit olisivat oikeasti joskus menettäneet läheisensä, niin olisivat tuollaiset puheet kaukana. [osa tekstistä poistettu]
Kannattaa tutustua myös kuolemanrajakokemuksiin, jos pelottaa. Ne ovat enimmäkseen myönteisiä ja lisäävät luottamusta.
Lähellä kuolemaa käyneet ovat kertoneet näkemästään valosta ja kirkkaudesta, ikään kuin kurkistuksesta toiselle puolelle. Puhutaan ”sisäisistä saattajista”, edesmenneistä rakkaista, jotka tulevat noutamaan vainajan mukaansa. Nämä näyt ovat tuoneet monille turvallisemman olon.
Silleen se nyt sattuu olemaan, eikä sille voi mitään.