En edes tiedä mistä tää on lähtenyt tai miksi, mutta mä pelkään että kuolen lähiaikoina. Oon vasta 14-vuotta, syksyllä 15, uskon tavallaan Jumalaan ja oon rukoillut monien asioiden edestä ja pyytänyt toivomuksia Jumalalta, joihin sitten on aina myönteisesti kaippa vastattu. Tänään rukoilin sitä etten kuolisi vielä nuorena, vaan sitten joskus vanhana kun sen aika oikeasti koittaa. Hyväksyn kyllä kuoleman, sillä tavoin että kuolen vanhana, en näin nuorena. No siis kuitenkin olen tosi peloissani, en tiedä mitä oikein pitäisi tehdä, en oikein uskalla puhua tästä kellekkään tai mitään. Kaikenlisäksi taidan olla hiukan tai oikeastaan aika paljonkin taikauskoinen. On ollut tiettyjä tilanteita jotka voisivat jollain tavalla viitata että kuolisin pian. En haluaisi pelätä kuolemaa tai ajatella sitä, mutta tuntuu että ahdistun kokoajan vain lisää.
Sanoit että uskot Jumalaan, ja hyvä niin!
Kaikki me kuollaan joskus, eikä siitä pääse mihinkään. Toiset kuolee ihan vauvana ja jotkut elää ennätyspitkään ja silti se on yleensä yhtä jännittävä, pelottava tai outo kokemus kaikille.
Mullakin on samanlaisia kokemuksia että joku viittaa vahvasti johonkin ja oon pelänny sitä, mutta oikeasti se on vain vahvaa mielikuvitusta kun alkaa vääntämään jostain pienestä asiasta jonkun tosi suuren aiheen joka kertoo paljon jostain jne, kuten sulla nyt kuolemasta.
Mikään päivä ei siis ole kellään itsestäänselvyys, mutta sitä ei tarvitse pelätä, varsinkaan kun uskot Jumalaan, Hän kyllä auttaa. :)
Eli istu ja hengitä rauhassa, en sano että kukaan ei kuole koskaan, mutta en usko että on sun aikasi kuolla. Ollaan samanikäsiä ja vielä nuoria joten nauti sun elämästäsi! :)
Tiedän myös tunteen kun ei uskalla kertoa kellekään ja on hyvä kun kirjoitit tänne. Jos olisi kuitenkin mahdollista että esim. seurakunnantyöntekijälle (kasvokkain tai netistäkin varmasti löytyy joitain) tai vaikka koulussa terkalle tms. kertoisit peloistasi, tai kokeilisit lasten ja nuortennetin kirjepalvelua?
Myös rukoileminen varmasti auttaa, pyydä apua pelkoihisi!
Rukoilen sun puolesta, hyvää kesää ja tsemppiä!
Mulla vähän samantapasta. Kai meiä pitää vaan koittaa elää, tehä hyviä tekoja että päästäis hyvään paikkaan kuoleman jälkeen. Turha kai sitä on pelätä, me ollaan niin pieni osa maailmankaikkeutta. Sillon ku mua alkaa pelottaa, niin alan kuuntelee musiikkia tai lukee jotai juttuja netistä, niin se pelko lähtee. Mua pelottaa seki, että oon ollu paha ja joudun helvettiin, ja siksi pelkään tavata muita ihmisiä etten tee niille mitään pahaa tai valehtele tai jotain. En tiedä. Rukoillaan yhdessä :)
Minulla on vähän samanlaista, mutta pelkään kaikkia kamalia sairauksia ja että sitten kuolen niiden takia…
Kiitos kaikille tosi paljon tsempistä ja hyvistä neuvoista!:) toivottavasti tekin jakselette hyvin ja hyvää kesää kaikille!
Ajattelen että turha sitä elämää tuhlata murehtimalla kuolemista, pitää pitää kivaa ja olla iloinen kun vielä täälä eletään!
Mulla on ihan sama ongelma kuin sullakkin ja sen lisäksi vielä pelkään kaikkia sairauksiaki joiten takia kuolee… Itse menen aina mahdollisimman myöhään nukkumaan koska pelkää ihan hirveästi etten sitten aamulla herääkkään. Mulla on lisäksi vielä taustalla vanhemman kuolema niin sekin vai lisää tuota pelkoa :(.
Moi!
Itse olen kristitty joten kirjoitan siis tämän omasta näkökulmastani.
Olen siis kristitty joten luotan Jeesukseen, että kun kuolen niin Jeesus ottaa minut luokseen ja siunaa minua ja meitä kaikkia muita.
Kenellekään ei yksikään päivä ole varma, oli miten nuori tai vanha niin ei välttämättä näe uutta päivää tässä maailmassa, Jeesus, Jumala ja Pyhä Henki päättää jokaisen elämän keston ja ihminen voi omalla uskollaan päättää miten tästä maailmasta poistumisen jälkeen tapahtuu.
En osaa valitettavasti muotoilla asiaa sen paremmin, mutta jos mahdollista, niin olisi todella tärkeää jos puhuisitte peloistanne jollekin (vanhemmille, psykologille, terkalle…) oli se mikä pelko tahansa.
Elämän pituuteen ei ihmiset voi vaikuttaa (ainakaan lisäämällä sitä) mutta sen laatuun voi, ja siksi pelkääminen kuluttaa ihmistä ja uskon ettette tekään halua pelätä kokoajan, tiedän miltä se tuntuu! :(
Mutta kuten sanoin, toivon että pystyisitte puhumaan edes jollekin peloistanne, tai edes kirjoittamaan siitä (katsokaa vaikka Huoli puheeksi – kaavake! :)) ja lisäksi, olisi myös tosi hyvä jos rukoilisitte apua.
Jotkut lukee tätä ja miettii mikä outo mä olen, mutta usko on auttanut mua ja monia muita tosi paljon.
Ja uskon että rukoileminen ja asioista puhuminen helpottaisi asiaa.
On sanonta ”why wake up stressing when a new day is a blessing”, eli ”miksi herätä stressaten, kun uusi päivä on siunaus”, me ei tiedetä millon meidän aika koittaa, mutta voimme vaikuttaa elämän laatuun ja siihen mitä teemme.
Varmasti esim. 30 jotakuinkin onnellista vuotta on parempi kuin 100 pelättyä ja ahdistuneena oltua vuotta, eikö? Joten puhukaa ihmessä läheisillenne, rukoilkaa, ja netistä sekä muualtakin löytyy todellakin muita, ja esim. foorumeja missä voi pohdiskella näitä pelkoja.
Paljon tsemppiä ja siunausta, rukoilen teidän puolesta!
Anteeks, kun en osaa auttaa, mut ehdotan, että puhutte asiasta jonkun kanssa esim. vanhemmat tai koulussa joku psykologi tai jotain. : )
pelkään kuolemaa niin paljon että en enää nauti elämästäni. tätä on kestänyt jo kaksi kuukautta. mikään ei tunnu piristävän minua. voiko joku auttaa.
Hei nimimerkki nimetön.
Kiitos viestistäsi. Onkin tärkeää, ettet jää yksin pohtimaan näin painavia asioita.
Kirjoitit, että pelkäät kuolemaa niin paljon, ettet nauti elämästäsi. Onpa todella ikävä kuulla, että asia pelottaa sinua niin paljon, että se vaikuttaa elämääsi niinkin paljon. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että kuolema pelottaa. Siihen liittyy niin paljon kysymyksiä, joihin ei ole olemassa vastauksia ja se jo yksin voi tuntua pelottavalta. Usein moni muukin asia, joihin ei ole olemassa varmoja vastauksia voi pelottaa.
Kuoleman pelko voi olla raskasta miettiä yksin ja kerroitkin pelkosi kestäneen jo kuukausia. Toivonkin, että pystyisit kertomaan pelostasi jollekin lähipiirissäsi olevalle aikuiselle. Voisitko esimerkiksi kotona puhua asiasta? Tai ottaa asian puheeksi koulussa opettajan tai koulukuraattorin kanssa? Jos haluat, voit myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen ja puhua nimettömästi pelostasi. Numero suomenkieliseen puhelimeen on 116 111, jos haluat soittaa ruotsiksi voit soittaa numeroon 0800 96 116.
Jo puhuminen asiasta usein helpottaa, vaikka vastauksia kaikkeen ei voisikaan saada. Älä jää yksin, sinulla on oikeus voida nauttia elämästäsi ilman pelkoja!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Moi. Mäkin pelkään kuolemaa tosi paljon ja tuntuu ettei mikään auta jos en saa mitään lohduttavaa ja toden tuntuista asiaa. Oon menettänyt aika vasta kanin ja se ajatus alkoi siitä. Haluaisin uskoa Jeesukseen ja että kuoleman jälkeen tulisi tapahtumaan jotain hyvää. Silti tuntuu pahalta kun se tuntuu niin epäuskottavalta. Kun mitä jos sitä ei sitten olekaan. Vaikka kun kuolee niin sitten ei vaan enään pysty ajattelemaan, tuntemaan, eikä muista yhtään mitään elämästä ja ei edes muista omia rakkaita. Haluaisin uskoa myös siihen että kun kuolee pääse rakkaittensa luo hyvään paikkaan, mutta kaikki negatiiviset asiat ottavat vallan. Ajatus siitä että on sen jälkeen ikuisesti pois maailmasta pelottaa myös.
Moi.Mäkin pelkään kuolemaa tai siis niinku kun ei voi oikein tietää mitä sen jälkeen tapahtuu. Kun haluaisin uskoa ja periaatteessa uskonkin Jumalaan ja Jeesukseen mutta tuntuu välillä pahalta miettiä että mitä jos se sitten ei olekkaan totta. Sittenhän me jouduttaisiin vaan johonkin ihmeen tyhjiöön. Se mikä siinä kuolemassa pelottaa nii on ajatella että sitte ei vaan oo enään olemassa IKINÄ ja että menettää kaikki rakkaat. Mutta jotenkin silti voi helpottaa ajatella että kun kuolee niin aivan sama mitä siellä odottaa niin pääsee samaan paikkaan kun kaikki muutkin jotka on jo kuollut. Vaikka Äidin, isän, isovanhempien ja muiden rakkaitten luo. Toivon että joku vastaisi tähän <3
Hei Nimetön,
Pahoittelut kanisi puolesta ja hienoa että löysit tänne kirjoittamaan ajatuksistasi ja surustasi. Kun läheisen menettää, alkaa meistä jokainen pohtimaan hetkellisesti kuolemaa ja sitä näkeekö rakkaitaan enää. Se on täysin normaalia ja myös helpottaa pikkuhiljaa, kun suru ja ikävä antavat vähitellen tilaa muille asioille elämässä.
Surun ja ikävän hetkellä esimerkiksi musiikki, valokuvien katsominen tai kirjoittaminen voi helpottaa oloa. Tärkeä on myös tukeutua läheisiin niissä hetkissä ja hakea lohtua toisen kainalosta tai sylistä. Jos kuoleman pelko on mielessäsi jatkuvasti, on tärkeää, että puhut siitä jollekin tutulle ja turvalliselle aikuiselle. Puhumalla asiasta voi se jo itsessään helpottaa oloasi. Voit myös aina soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai kirjoittaa chattiin, meille voit jutella nimettömästi ja luottamuksella mistä tahansa asiasta!
Auringonvaloa sinulle toivotellen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Hei Nimetön,
Kiitos viestistäsi tänne keskustelupalstalle! On täysin ymmärrettävää, että asia, josta emme voi saada varmuutta, herättää meissä huolta ja epävarmuutta. On kuitenkin ihana lukea, että olet löytänyt pelon ja surun hetkellä lohtua ajatuksesta, että näet rakkaasi vielä uudelleen <3
Pelkoa ja huolta voi yrittää helpottaa myös kääntämällä ajatukset ja tekeminen johonkin muuhun, kuten ulkoiluun, kavereihin, musiikkiin tai elokuviin. Myös asiasta ja huolesta puhuminen läheisille keventää oloa. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja aurinkoa alkavaan syksyyn!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Mä en pelkää kuolemaa koska olen uskovainen ja pääsen taivaaseen kun kuolen. Kaikki uskovaiset pääsee taivaaseen.