Samaa mieltä kuin Feeniks.
Onpa vanha keskustelu. Aika alkeellisia kännykät tohon aikaan kyl oli😅
Moi, mulla on ollut tosi pahaa ahdistusta kuolemasta, se että ei enää elä, ei ole enää mitään. Uskon jumalaan mutta jotenkin tuntuu silti pahalta että kuolen. Myös vanhempien ja sukulaisten kuolema pelottaa. En enää ikinä näe heitä. Ajattelen kuolemaa jatkuvasti, olen osittain hyväksynyt asian, mutta ajatukset tulevat ja tulevat mieleen aina. Miten pääsen eroon ajatuksista?
Unohin sanoa, että oon 13, täytän 14
Moi ”Pelkääjä”!
Kiitos viestistäsi ja hieno juttu, että päätit kirjoittaa tänne!
On tosi luonnollista, että kuolema voi tuntua pelottavalta. Et ole yksin tämän tunteesi kanssa. Moni saattaa pohtia näitä asioita jossakin vaiheessa elämäänsä. Kuolema on sellainen asia, jota voi olla vaikea täysin käsittää ja juuri kuoleman tuntemattomuus voi tehdä siitä pelottavan asian.
Jos kuolemaan liittyvä pelko alkaa hallita elämää ja huomaa, että ajattelee asiaa jatkuvasti, niin silloin asiasta puhuminen jonkun oman luotettavan ja turvallisen aikuisen kanssa voi auttaa keventämään mieltä. Voisitko ajatella puhuvasi näistä peloista jonkun sinulle läheisen aikuisen kanssa? Vaikeista ajatuksista ja tunteista voi mennä juttelemaan myös koululla, esimerkiksi kouluterveydenhoitajan tai -kuraattorin kanssa.
Täällä Nuortennetissä voit ottaa yhteyttä myös Lasten ja nuorten puhelimeen ja Nuorten tukilinjaan numerossa 116 111, jos haluat jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti. Voit tulla juttelemaan myös chattiin tai kirjoittaa nettikirjepalveluun.
Puhumisen lisäksi voi myös miettiä, onko itsellä jotakin omia keinoja vaikeiden tunteiden käsittelyyn tai siihen, että saisi välillä muuta ajateltavaa. Oletko huomannut, että joku kiva ja mielekäs tekeminen auttaisi viemään ajatuksia muualle?
Yksin ei kannata jäädä vaikeiden ajatusten kanssa ja puhuminen usein jo helpottaa!
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
