Siis mulla on ollu pitkään jo masennus eikä mun vanhemmat siis tiedä asiasta. Oon myös viillellyt viikon ajan. Kävin sit kuraattorilla juttelemassa. No sit kerroin että on pitkään ollu masennus ja kaikkee muuta. En ehtiny kertoo viiltelystä. Hyvä etten ehtiny. Ku sit kuraattori sanoo että aikoo kertoo mun vanhemmille tai sit mä kerron niille. En todellakaan haluu niitten tietävän siitä. En haluu niiltä apuu. En uskalla kertoo. Ahdistaa sen takia. Mitä voin tehä. Haluaisin kovasti pois kodistani sillä vanhemmat huutavat paljon ja satuttavat henkisesti. Taidan kohta tehä itsarin. En jaksa enää. Mitä voin tehä. Saisko kuraattori ees kertoo vanhemmille. Mun pitää kertoo mun vanhemmille ennen joulukuuta. Pelottaa. Pliis vastatkaa ja kertokaa Mitä voin tehä
Hei!
Kiitos, kun kirjoitit. Onpas kurjaa, että olet ollut masentunut jo pitkään ja aloittanut nyt myös viiltelyn. Olen tosi pahoillani, että olet voinut huonosti. Mutta olipas hienosti tehty, kun kävit juttelemassa kuraattorille! Toivottavasti hän auttaa sinua saamaan keskusteluapua masennukseen. Toivon myös, että pystyt kertomaan hänelle jossain vaiheessa myös viiltelystä. Se nimittäin kertoo siitä, että avunsaamisellasi on nyt jo kiire.
On normaalitoimenpide kertoa yhdessä vanhemmille, jos elämässä on jotain noinkin suurta ja hyvinvointiin vaikuttavaa. Vanhemmille kertomisella on syynsä: esimerkiksi tuo, että kerrot vanhempiesi huutavan sinulle ja satuttavan sinua henkisesti. Niin ei saisi olla ja jonkun täytyy pitää sinun puoliasi ja kertoa vanhemmillesi, että he eivät saa jatkaa tuollaista käyttäytymistä, vaan heidän täytyisi päinvastoin tukea sinua ja varmistaa kaikin keinoin, että sinulla on kaikki hyvin ja voit kasvaa ja kehittyä rauhassa ja turvallisessa kodissa.
Joskus keskustelu lapsen ja vanhempien välillä on tosi vaikeaa ja silloin on hyvä, että siinä on joku ulkopuolinen aikuinen pitämässä lapsen puolta. Ymmärrän tosi hyvin, että tällainen keskustelu vanhempiesi kanssa voi pelottaa. Koen kuitenkin, että tilanne ei välttämättä muutu paremmaksi, jos tätä keskustelua ei käydä.
Jos huonovointisuutesi johtuu kotioloista, tilanteeseen voi olla vaikea saada parannusta, jos kotiolot pysyvät samanlaisina. Vanhempiesi olisi siis hyvä tietää, miten heidän käyttäytymisensä vaikuttaa sinuun. Jos he saavat kuulla, että olet ollut masentunut, he toivottavasti alkavat toimia niin, etteivät omalta osaltaan ainakaan huononna oloasi. Ehkä he eivät ymmärrä, miten heidän olemisensa vaikuttaa sinuun ja tämä voisi olla hyvä herätys heille.
Olen siis pahoillani joutuessani kertomaan, että näin suurissa asioissa huoltajan on hyvä tietää lapsen tilanteesta. Ehkä itsekin tulevaisuudessa haluat tietää, jos lapsellasi on mitä tahansa hankaluuksia? Jos pelkäät vanhempiesi reaktiota, voi olla ihan hyvä, että kuraattori kertoo heille asiasta. Samalla hän voi kertoa heille, miltä tilanne sinusta tuntuu ja miten vanhempasi voivat olla tukenasi.
Ajattele siis, että kuraattori on sinun puolellasi ja haluaa sinulle pelkkää hyvää. Tiedän, että saatat ajatella toisin, mutta hän ihan varmasti haluaa tilanteeseen muutosta ja että voisit kotona hyvin.
Toivottavasti asiat alkavat mennä parempaan suuntaan. Voit niin halutessasi myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen (numero on 116 111 ja soittaminen on sinulle täysin maksutonta) tai tulla chattiin juttelemaan. Chat on auki joka ilta klo 17-20. Lisäksi meillä on täällä Nuortennetissä Nettikirjepalvelu, johon voi kirjoittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa ja vastaamme sinulle kahden viikon kuluessa, usein jo alle viikossa. On tärkeää, että alat voimaan paremmin etkä enää satuttaisi itseäsi! Pidäthän itsestäsi hyvää huolta!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä