Siirry sisältöön
16v tyttö

Katoin ton sarjan nimelt ”Luuserit” ny loppuun, oli ihan hyvä, mut en voi vaa olla olematta kateellinen.

Saattaa kuulostaa hullulta, mut oon aina kahdehtinu kaikenlaisii hahmoja oli ne sitten kirjoissa tai jossai muualla. Miks ne saa aina jotain? En ees tiiä mitä, mut miks ne saa sen jonkin mitä mä janoan? Osalta syynä on mun tunteettomuus. Oletan et se on osa mun masennusta, koska pystyn tunteen enää vaa negatiivisii tunteita hyvin. On niiku mä tuntisin vaan sillon ku luen jotai kirjaa tai katon elluu ja sarjoi. Ne on ollu ainoita syitä miks osaan puhuu ihmisille, lukee kehonkieltä ja ainoo kerta ku tunnen jotai. Nyttekki tuntuu siltä et olisin joku muu. Vääräs kropas. Et en oikeesti näyttäis tältä. Mut mä taidan tietää sen syyn. Pienestä pitäen mä oon aina ollu mielikuvitukseltani villi. Se oli se ainoo asia jota mä uskalsin tehdä ku mun vanhemmat huus toisillensa. Kun mä oon lukenu kirjoja, mä oon luonu mun päähän tän pienen turvapaikan jossa mä näytän just siltä ku haluisin ja jossa asiat olis ees vähän paremmin. Mut mä tiiän et jos kertoisin tästä jollekki mun elämässä, ni ne kutsuis mua hulluks.

Mä oon aina haaveillu kavereista ja suhteesta. Haluisin saada kavereita, mut samalla en usko et löytäisin ketää. Kaverii tai seukkaajaa.

Et vois arvatakkaa kuinka vitun ilonen mä oon ollu ku pari kertaa näin erilaisii unii jois olin ihmisten kaa. Jotkut oli kavereitten seuras ja joissai oli joku tyyppi jonka kaa vaa olin. Haluisin ees kerran tän amiksen aikana saada jonnekkin kutsun vaikka tiiän et oon taas se ylimääränen, jota kukaan ei halua ja joka valehtelee ja näyttelee olevansa normaali.
Et arvaa kuinka onnellinen olin ku näin unta siit et vaa makoilin pedis jonkun tyypin kaa. Siis ihan vaa päikkäreillä. Oli vaa nii rauhallista ja se anto mun olla siin ihan lähel. Sil oli myös ihana sydämmenlyönti. Se rauhotti nii paljon ja melkee rentouduinki siihe. Tosin mä en enää tiiä näinkö mä tollast unta vai valehtelenko mä taas.

Ja juon trippii. Sinist trippii. Keskiyön jälkee. Ja aamul pitäis lähtee kattoo mummuu. Vituttaa.

Kata, verkk@ri

Moikka,

Hienoa, että uskalsit kirjoittaa sun ajatuksista tänne! ❤️ Muista, että et ole ikinä yksin!

Kun katsoo sarjoja niin kannattaa muistaa, että ne on aina fiktiivisiä eli se ei tapahdu oikeesti! Elämä ei ole oikeesti sellaista kuten sarjoissa ja leffoissa. Tai kuten somessa! Voi näyttää ulkopuolisen silmin, että kaikki on ihanaa mutta todellisuudessa jokaisella ihmisellä on omat haasteensa ja murheensa elämässä. Ei ole olemassa sellaista aikaa ettei mikään olisi huonosti. Kyse on vaan siitä miten suhtautuu vastoinkäymisiin.

Ja aina voi myös saada apua! Oletko keskustellut kenenkään aikuisen kanssa asioistasi? Suosittelen sitä ❤️

Tsemppiä kovasti!
Kata

i feel you <3

🤗

Moikka ! 🤗

Et ole vääränlainen !

Munkin, ja monien muidenkin mielestä on ihanaa uppoutua hyvään kirjaan.

Mene juttelemaan asioistasi esim. Lasten ja nuorten puhelimen chattiin tms.

Tsemppiä ! 🤗
❤️❤️❤️❤️❤️
– 🤗

Vastaa aiheeseen: Lapsellinen ja itseinhoinen olo

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top