Hei, mulla on ihan vauvana asti ollut oikean jalan lonkka leikattuna. Mulla on ollut aika paljon leikkauksia muutenkin. Silmäleikkaus, hammasleikkaus. 10-vuotiaana oli taas lonkkaleikkaus, sillä lääkärit halus tehdä mun arvesta nätimmän ja halus, että pystyisin kävelemään ja juoksemaan nopeammin. Mä olin silloin 4-5 kuukautta pyörätuolissa. Tänä vuonnakin mulla oli hammasleikkaus. Kuitenkin mun lonkka ois pitänyt sen leikkauksen avulla mennä parempaan suuntaan, mutta se onkin mennyt vain huonompaan. Nykyisin mä onnun sitä jalkaa, kun nousen istuma-asennosta seisomaan, jalka on jäykkä, jne. Sen takia mulla on tulossa 16.8. leikkaus, jossa mulle laitetaan tekonivel, vaikka jalka onkin jo paremmassa kunnossa. En onnu jalkaa enää niin paljoo, mutta saattaa kuitenkin joskus olla jäykkänä kun istumasta nousen. Lääkärit myös kertoivat, että joudun useasti aikuisenakin menemään taas sairaalaan vaihtamaan tekoniveltä tai ainakin jotain tuollaista sanoivat. Mulla on myös paljon verikokeita ollut sen takia tänävuonna ja huomennakkin (5.8.) tulee, ja pelkään kaikkia verikokeita ja rokotuksia. Vaikka mulla onkin leikkauksia, verikokeita ja rokotuksia ollut paljon, oon silti saanut niistä jonkun epämiellyttävän kuvan, jonka takia pelkään niitä.
Eikö mulla oo ollut jo tarpeeksi leikkauksia ja verikokeita? Enkö oo kärsinyt niistä jo tarpeeksi? Tuntuu vaan siltä, että voisin tehdä mitä vain, jottei mun tarvis mennä enää mihinkään leikkaukseen tai verikokeeseen.
Hei,
kerrot elämästäsi, johon on vauvasta alkaen kuulunut monia leikkauksia, ja siis sairaalassa oloa tietysti myös. Olet taas menossa lonkkaleikkaukseen, ja kuulostat vähän kyllästyneeltä kaikkeen tähän sairaalaan ja leikkauksiin liittyvään, mikä on ymmärrettävää. Kerrot myös pelkääväsi verikokeita, ja se on tietysti kurjaa, koska niitä nyt on jouduttu ottamaan, ja todennäköisesti leikkauksen yhteydessäkin vielä joudutaan ottamaan. Mietit myös jatkoa, eli sitä, tuleeko vielä mahdollisia uusia leikkauksia.
Oli hienoa kuulla elämästäsi. On aina ihmeellistä ajatella, että niin monia vaivoja pystytään parantamaan, ja leikkauksillakin elämää helpottamaan. On tosi kurjaa, että juuri sinulle on nyt kertynyt näin paljon tällaista murhetta, mutta hienosti olet kuitenkin pärjännyt. Jokainen varmasti ymmärtää, että olisi mukavampaa ettei näitä tarvitsisi kokea, mutta voisitko kuitenkin ajatella, että sinua on näin pystytty auttamaan näillä leikkauksilla. Toipuminen tietysti vie aina aikaa, mutta kannattaa kuntouttaa itseään ohjeiden mukaan, se omatoimisuus on aina tärkeä osa paranemista.
Ymmärrän oikein hyvin, että toivoisit kaiken tämän olevan sinulta jo ohi. Mutta kannustaisin sinua tsemppaamaan kuitenkin ja ajattelemaan, että tämä tekonivel tulee helpottamaan liikkumistasi kyllä.
Toivotan sinulle kovasti tsemppiä, ja leikkaus menee varmastikin hyvin, ja olet pian taas liikkeellä uuden lonkkasi kanssa.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä
