Oon siis lestadiolainen ja mua on alkanu ärsyttää ne säännöt. Siis käytän ite kynsilakkaa ja vähän meikkii ja mun vanhemmat ei siitä ilahtunu. Musiikkia ei myöskään saa kuunnella.
Haluasin harrastaa rytmistävoimistelua mutta vanhempien mielestä se ei ole sovelista. Ja jouduin kinuamaan mun mun nykysen harrastuksen. Haluasin tän hetkisessä harrastuksessa kisa tasolle mutta äiti sanoo että siinä kuitenkin sairastuu anoreksiaan ja se ei halua musta mitään anoreetkkoa.😣😣
Nykyään ei jaksais kiinnostaa raamattuluokka eikä seurat. Vanehmmat sanoo koko ajan että pitää käydä seuroissa että pysyy uskovaisena. Ja kun oon puhunu että miks en saa ite päättää tuunko vai enkö niin vanhemmat sano että vasta riparin jälkeen voi alkaa päättä mihin uskoo😫.Ja jos oot lesta ni sitten oot eikä voi olla siltä väliltä.
Mul on ihan sama ongelma😭😭😭mä en jaksais käydä raamattuluokissa enkä seuroissa, mutta vanhemmat käskee aina😢mun luokalla on yks uskovainen tyttö ja tuntuu että sillä on sama ongelma ku mulla. Mä en haluis olla tossa uskonnossa kunsenrajottaa liikaa, mut vanhemmat ei usko jos sanon niille☹️
Vanhempana sitten tajuatte, että vanhemmat oli oikeassa
Hei mullakin sama ongelma, vanhemmat pakottaa mut seuroihin, eivätkä suostu jos haluaisin jäädä kotiin. Raamattu luokkiin kyllä mielelläni kavereiden kanssa menen. Haluaisin juurikin meikata ja harrastaa tanssia mutta eihän se onnistu. Käytän kynsilakkaa, huulikiiltoa tämmösiä pieniä juttuja salaa vanhemmilta, kuuntelen myös musiikkia. Mullakin vanhemmat just sanoo että riparin jälkeen saa muka päättä itse mutta eikö se ole 12-v eteenpäin. Mun kaverit ei ymmärrä miks en vois jättää seuroja välistä, kun he sen saavat tehdä jne. Mun vanhemmat rajoittaa mun elämästä just jotain tälläistä, enkä tykkää siitä yhtään.
Vielä jatkoa mun edelliseen. Haluisin myös ehkä kokeilla sitä, mutta ehkäisyä ei sais käyttää, ei sais varmaan olla poikaystäviäkään muuta ku se yks elinikäinen jne. En itsekkään tykkää niistä säännöistä, ne on niin tiukat ja vanhanaikaiset, oon menos nyt ens kesänä riparille ja pelkään et siel on paljon semmosia tosi tiukkoi tyyppei.
Ja myös se että en haluu puhua mun vanhemmille mistään, ku ne on niin tarkkoja kaikesta, ne ei tiiä yhtään mitä ajattelen jne. Mut äitikin luultavasti alkaa itkeen jos sais tietää kaikesta. Ja se et haluisin meikata jne. mutta enhän mä voi, mul on koulus monesti sillee erilainen olo kun muut meikkaa paitsi mä ja ne mun muutama meikäläinen kaveri jotka on samassa koulussa mun kans.
Ite oon lesta ja iloinen siitä, ihan mielellään käyn rampissa/raamiksessa ja seuroissa. Mua kyllä kiusataan tästä
Oon kristitty, mutta tiedän tunteen. Tajuan että joillekin uskonto on tärkeä asia, mutta mä en kestä sitä. Mulle tulee uskonnosta huono olo, koska se tuntuu valehtelulta ja teeskentelyltä. Oon ruinannu lupaa erota kirkosta tokaluokasta lähtien, mutta mun uskovainen isä ei anna lupaa. Mun äidin suku ei oo uskovaisia ja kuuluisin ennemmin siihen joukkoon. En vaan ymmärrä uskontoa.
Teidän vanhemmat haluaa että käytte seuroissa ja raamattuluokassa, että pysytte uskomassa. Ilman seuroja ja raamattuluokkia on vaikea pysyä udkomassa. Kaikki sellainen mikä on ns.”kiellettyä” esim kynsilakka, meikki, niin vanhemmat eivät halua että käytätte niitä koska ne vievät kauemmaksi uskosta. Mutta tiedän itsekin tunteen kun ei vaan jaksa käydä seuroissa.
Mulla on ihan sama homma. En haluis enää uskoo, mut en oo sanonu vanhemmille. Haluisin meikata ja tälleen. Mut mulla on vielä yks juttu joka pahentaa mun tilannetta. Oon 13v tyttö, ja oon ihastunu….. tyttöön.
Itekki oon miettiny näitä, mutta riparin jälkeen kyllä tajuaa oikeasti vähän enemmän. Ei ne säännöt oo sääntöjä vaan tapoja, joita osa noudattaa, osa ei, ne on vaan sitä varten, et pysyis yhessä muitten uskovaisten kans ja uskomassa. Vanhemmat vaan yrittää suojella teitä sen mukaan, miten ne parhaaks näkee. Uskontohan on loppupeleissä jokasen oma asia, että sitten on kyllä joku aika pahasti vialla jos vanhemmat pakottaa lepsensa uskomaan.
Olen ateisti, mutta koko suku on lestadiolaisia ja mun serkuilla ei ole ihan niin tiukat vanhemmat.
Että kyllä ne kuuntelee musiikkia ja käyttää meikkiä (osa vain).
Voit onneksi aikuisena päättää mihin uskot(:
Moi. Mäkin oon lestadiolainen. Oon käyttäny joskus vanhemmilta salaa jotain meikkeja ja kynsilakkaa. Mutta en uskalla puhua siitä mun vanhemmille. Pelkään ihan sairaana niitten reaktioo. En jaksais käyä enää ryllä misää tapahtumissa mutta ei ne antais mun jäähä kotiin. Mulla on kaks epäuskovaista siskoa. Niitten kans vois ehkä puhua. Mut tää on kaikille kai vähän arka paikka. Muutenkin ryllä nuorten menot ei oo ihan sopivaa. Kuuntelen ite vanhemmilta salaa yhtä bändiä ja tykkään siitä ihan sairaana. Joo ei mulla muuta.
Mää oon myös lesta ja menee hermo niihin sääntöihin. Kuuntelen salaa vanhemmilta musaa koska se helpottaa mun mietä. Ja siis mulla on vähä sama toi harrastusjuttu esim mun pikkuveli harrasti jalkapalloo mut se ei saanu mennä mihinkään peleihi ku äiti ja iskä on vaa sillee et ei oo kyllä uskovaisten juttu se. Musta myös tuntuu, että jos joku saa tietää että oon lesta niin se alkaa vihaa mua heti. ETTÄ TOSI KIVAA. Eli jos nyt joku joka ei oo lesta lukee tätä niin älä pliis vihaa meitä me ei olla valittu tätä uskoa ja meissä ei oo ihmisinä mitään vikaa ja lestat ei välttämättä itsekään haluaisi olla siinä tilanteessa.
Mullakin on sama ongelma?!