Onko normaalia että ei halua elää vanhempien kanssa/ollenkaan. Koulu on mennyt alussa päin helvettiä ja vanhemmat kannustaa huutamalla.
On. Se on osa murrosiän prosessointia, osalla tämä on kovempaa taistelua koko maailmaa vastaan, osa selviää vähemmällä. Tämä on vaikeaa aikaa myös vanhemmille, koska niiden täytyy vähitellen opetella löysäämään sun kanssa.
Ota rauhallisesti, hengitä syvään ja lähde taistoon ylväästi. Älä turhaan kaiva verta nenästä, mutta tee myös selväksi, että sinun itsenäistymisesi alkaa hiljalleen lähestyä.
Tsemppiä! :)
+lisänä oon biseksuaali,hevari,ernu ja vähä kaikkee kivaa. Musta puhutaan nii paksua p@skaa selän takana (suuntaan:”Toi *enkerro nimeeni* on kauhee käteenvetop@ska joka vetää kielareita poikien kaa ja v¡ttu iskee kuus tyttö sama aika”) En oo masentunu omaan tietooni mut joskus se itseviha käy liian suureks esteeks ja sulkeudun ihan täysin,joskus tekis mieli kattoo itteeni ja sanoo ”nukutko vai kuolitko? oothan kiitos kuollut”.. En vihaa kuka oon vaan vihaan sitä miks mä tein valintoi ihastua poikaan ja sekoilla sen kaa (kielillä) ja sitte kerroin kaverille joka on tyttö ja nyt se juttu levis ja muunmuassa sitä että oon ”masentunu paska” muiden mielestä..
[Osa tekstistä poistettu]
