Hei vaa.
Mun elämä on ollu yhtä taistelua viimesen kaks vuotta. Masennus, [osa tekstistä poistettu] ahistus ja kaikki muu
Tää kesä nyt on kohtuullisesti menny, mun psykiatrikin oli tyytyväinen kun minulla oli edes hetken asiat hyvin. Lopetin tupakoinnin kolmen vuoden polttamisen jälkeen.
Mutta nyt kun koulut ovat alkamassa masennus ja ahdistus palaavat niinkuin aina.
Kaikki tuntuu jälleen kaatuvan niskaani. Mua pelottaa aivan sanomattomasti koulun alku rohmahdan taas. Haluisin vaan jättää sen paskan kesken. En vain yksinkertaisesti kestä enää..
Mitä minun pitäisi tehdä ?
Moi
Suosittelen harrastamaan liikuntaa, jotta voit tuntea olosi vapautuneemmaksi. Ahdistus hälvenee liikuntaharrastuksen parissa. Miks meitä ihmisiä niin ahdistaa? Mua ärsyttää se, kun mulla on aina sellainen pelkotila päällä. Haluun vaan olla rauhassa. Mulla on vaikeuksia kertoa ajatuksistani ja tunteistani. En ole niin sinut itseni kanssa.
Harrasta liikuntaa, juttele ystäviesi kanssa ahdistuksesta. Ennen kaikkea, hanki seuraa joka ymmärtää sinua. Parasta olisi keskusteluseura, jonka näet. Tai jos se ahdistaa sinua niin miksei nettiseura.
Älä viiltele itseäsi!Aloita mieluummin joku nyrkkeilyharrastus(aggressiivista) ja purkaa siihen pahaaoloasi. käy ulkona juoksu- tai kävelylenkillä.
Elämä on joskus hankalaa :(
voimia kouluun <3
Moi
Suosittelen harrastamaan liikuntaa, jotta voit tuntea olosi vapautuneemmaksi. Ahdistus hälvenee liikuntaharrastuksen parissa. Miks meitä ihmisiä niin ahdistaa? Mua ärsyttää se, kun mulla on aina sellainen pelkotila päällä. Haluun vaan olla rauhassa. Mulla on vaikeuksia kertoa ajatuksistani ja tunteistani. En ole niin sinut itseni kanssa.
Harrasta liikuntaa, juttele ystäviesi kanssa ahdistuksesta. Ennen kaikkea, hanki seuraa joka ymmärtää sinua. Parasta olisi keskusteluseura, jonka näet. Tai jos se ahdistaa sinua niin miksei nettiseura.
Älä viiltele itseäsi!Aloita mieluummin joku nyrkkeilyharrastus(aggressiivista) ja purkaa siihen pahaaoloasi. käy ulkona juoksu- tai kävelylenkillä.
Elämä on joskus hankalaa :(
voimia kouluun <3
Tiedän ettei sitä itse aina huomaa, mutta sun viestistäsi kuuluu kyllä määrätietoisuus ja halu saada kaikki kuntoon!
Oot saanut tupakoinnin lopetettua, ainakin hetken oli asiat hyvin, ja oot tarpeeksi voimakas pyytämään vielä apua!
Joten sussa kyllä on sitä kipinää vielä, älä todellakaan luovuta, ikinä!
Tiedän omista kokemuksistani miten koulu jne, voi ahdistaa pahastikin, mutta ahdistuminen tai masentuminen ei ole missään nimessä väärin. Se on kurjaa ja inhottavaa kaikkien mielestä, muttei mitenkään kiellettyä eikä kyllä väärinkään, harvoin siihen voi vaikuttaa.
Olisi todella tärkeää jos yrittäisit puhua läheisillesi ja psykiatrillesi sekä keksiä vähän vastapainoa koululle, jotain kivaa tekemistä, koska koulu voi olla yllättävän rankkaa, varsinkin kun joutuu painimaan muidenkin asioiden kanssa.
Vaikka joku kiva harrastus (ei pakosti ”julkinen” vaikka vaan musiikin kuuntelu tai piirtäminen voi jo rauhoittaa) tai kavereiden, perheen ja lemmikeiden kanssa olo on myös hyvä.
Pahin teko mitä voit tehdä on luovuttaa! Se maaliviiva on todellakin paljon lähempänä kuin uskotkaan, joten ota pieniä mutta varmoja askelia ja etsi tukea lähimmäisistäsi ja yritä myös itse järjestää ajatuksiasi.
Mene vaikka omaan huoneeseesi ja kirjoita paperille mitä haluaisit muuttaa, mitä pelkäät ja onko mitään mikä parantaisi oloasi edes hiukan?
Toivon sinulle todella paljon siunausta ja tsemppiä! Rukoilen sun puolestasi! :)
Oot arvokas ihminen, don’t give up!