oon 13-vuotias tyttö, ja oon koko elämäni, 2lk asti ollut aikalailla surkea liikunnassa. Ennen kouluun menemistä sain ykköspalkintoja hiihtämisestä, juoksin itteni kolmanneks jne. .. Mutta 5lk jo häpesin ku murrosikä alko. Menin silti liikuntatunneille, mutta häpesin! Viimevuonna en kestäny, aloin keksimään tekosyitä miks oon niin huono. Jos tilaisuus tuli, en mennyt tunnille. Numero laski. Tänä vuonna, yläasteella, mua hävettää yhtälailla. En tiiä mitä tekisin. En osaa melkein mitään liikuntaa. Osaan kunnolla vain telinevoimistelua, suunnistusta, ratsastusta, uimista jne. Kaikki joukkuepelit ja kuntotestit menee niin, että häpeän ja oon punanen ku tomaatti, tai seisoo kentänlaidalla ja kuuntelen ku ihmiset yrittää saada mua mukaan, ja katon ku ne supisee musta. Tää ahdistaa, menetän tän takia yöunia ja päivätki menee murehtiessa seuraavaa liikuntatuntia. Mitä teen voittaakseni pelkoni, jotta uskallan osallistua liikuntatunneilla, vaikken osaakaan? (asiaa muuten pahentaa koulumme liikunnan tuputtaminen & se että jokainen muu yläastelainen osaa. Jokaisella välitunnillakin pitäisi liikkua) tää saattaa johtua huonoista kokemuksista, tän hetkisestä elämäntilanteesta tms.
Kuulostaa aika nololta, osaan kuvitella miltä toi tuntuu. Mäkään en ole mikään paras liikunnassa ja joskus häpeän itseäni. Tuntuu että muut on täydellisiä, hoikkia… Mutta siitä ei kannata välittää.
Suosittelen kertomaan opettajallesi. Jos sulla ei oo mielestäsi mukavaa opettajaa niin kerro terveydenhoitajalle tai vaikka koulukuraattorille, heillä on vaitiolovelvollisuus. Yritä olla rennolla mielellä.
En nyt osaa enempää auttaa, tsemppiä!!
Mä en itsekään tykkää liikasta koulussa. Se johtuu vaan siitä, et mä oon sokee ja en pysty osallistumaan kaikkiin pallopeleihin yms. Kukaan ei oo täydellinen ja koulussa kuuluu oppii uusii juttui. Mee liikuntaan sillä mielellä et nyt sä opit uutta. Kukaan ei opi jos ei yritä. Ja kannattaa puhuu siitä jolleki aikuiselle se helpottaa. Tsemppiä!
