Joo eli tein jo yhen aiheen, mutta siis mulla on toinenkin ongelma. Mä luulen, luulen ihan tosissani, että ihmiset lukee mun ajatuksia. Mä en pysty ajattelee mitä haluun, ku mä aina kuvittelen et ne lukee mun ajatuksia ja tää on joku suuri huijaus, mistä ne ei sano mitään. Tää on ahdistavaa, koska en voi olla oma itteni ja ajatella tunnilla lie mitä vähän pervompaa, koska mä häiriinnyn. Tää tunne on vahva ja mä oon vakava ku kirjotan tätä. Mä en pysty olee rauhassa.
Ihmiset ei pysty ”lukemaan ajatuksia” Ilmeitä ja eleitä kylläkin.
Moi! :o
Saat juuri tietää ettet ole yksin.. tunnen ihan samoja asioita, että kaikki lukevat ajatukseni ja että maailma on suurta huijausta. Ja luulen aina myös että kaikki vaan pitää sen multa salassa, että oon jossain avaruusolioiden planeetalla jotka tutkii mua. Siks tunnen etten oo maapallolta edes kotoisin. O_O Että olisin jostain aivan muualta.. Tuntuu vaa siltä, että kaikki tuijottaa ja jne mua koko ajan niiku olisin just ajatellu jotain tyhmää or something else.. >_< Ahdistava tunne se on!
Sinähän olet itse ihminen, etkö vain? Yksi maapallon miljardeista ihmisitä. Niin olen minäkin. Pystytkö lentämään? -Niinpä, et sinä, en minä, eikä kukaan muukaan ihminen siihen kykene. Sitä taitoa ei vain ole luotu ihmisille. Sama pätee ajatusten lukuun. Jos et itse siihen kykene niin ei kukaan muukaan. Jos muut osaisivat lukea ajatuksia, miksi sitten syntyy tuon tuostakin väärinkäsityksiä? Usein tokaistaankin kun joku ei sano mitä ajattelee suoraan ääneen: En minä nyt mikään ajatustenlukija sentään ole!
Jos ahdistus toistuu useasti, käy vaikka psykiatrilla tai jtn :/ [Osa viestistä poistettu]
Mulla oli vähän samantapanen juttu parikuukautta sitte, nyt se ei enää vaivaa, koska aina kun musta tuntuu siltä että joku lukis ajatukset, niin ajattelenki että ’Nyt se saa kauheet traumat mun ajatuksista, hahahaa’.
Jotenki autto. Ja aina on olemassa ihmisiä joiden ajatukset olis miljoona kertaa oudompia.
