Olen kohta 14 vuotias tyttö,ja elämä menee päin puuta.Olen nyt seiskalla,menossa syksyllä kasille.
Mua on kiusattu mun koko elämäni.
Tarhasta alkaen se alkoi hoitajien pakko syötöstä,minua ei päästetty kotiin ennen kuin söin inhottavia marjoja tai jotain mistä en pitänyt.Minua ei otettu mukaan leikkeihin,koska olin kovakourainen.Minulla on sairaus ADHD,joka ei niinkään minua haittaa.
Minä ja äiti muutimme useasti joten tämä jatkui.Jopa eskarissa,harva puuttui koska ei kukaan välittänyt,ainoastaan äitini.Olin miettinyt kaikkea,olisinko turvassa jos muuttuisin.Jos en olisi ylipainoinen tai ulkomaalainen puoliksi pidettäisiinkö minusta?
Muutimme uudelleen,tykkäsin asua vanhassa kotikaupungissa.
Siellä minua ei kiusattu oli kavereita,ja ihastus joka oli minulle tärkeä.En tajunnut sitä silloin,olin noin 8 kun muutimme pois sieltä.
Nyt minua kiusataan pahemmin.Minuun käytiin käsiksi koska olin erillainen kuin muut luokasta.Minä tappelin vastaan mutta turhaan,sain syyt niskoilleni kaikesta.Huolet nousivat päähän ja se näkyi.Olin ärtynyt,vihainen,surullinen,en avautunut kellekkään.Minulla ei ollut kavereitakaan.
Joskus lopulta sain kavereita,parhaan ystävän joka oli iloinen ja todella kiva!Jopa sain kavereikseni poikia.Kaksi.Minua pojat olivat aina kiusanneet jotenka olin arka aluksi.
Ylä asteella kaikki meni huonommaksi,sain masennuksen katsottuani tietokoneelta jotain mitä en halua sanoa.Sain poliisi ilmoituksen joka oli virus.Äitini suuttui siitä ja itkin monta päivää,omatunto painoi,syyllisyys,itse inho.
Vihasin nähdä kavereitani,pelkäsin liikaa.
Sain netistä hyvän ystävän,minua vuotta vanhemman ennenkuin olin mennyt ylä asteelle.Menetin hänet kun äitini syytti häntä viruksesta.
[osa tekstistä poistettu] ,menetetyt kaverit kaikki!
Siinä vaiheessa minä murruin.En kestänyt enää.Menin kuraattorille ja kerroin kaiken[osa tekstistä poistettu] Sain ystäväni takaisin.
Kuukausien päästä paras ystäväni suuttui minulle turhasta,se oli iso yllätys koska en ollut tehnyt mitään,syytin siitä silti itseäni.Anelin anteeksi ja hän antoi.
Seuraavalla kerralla hän suuttui taas,itkin monta tuntia tuhoten kuvia hänestä.
[osa tekstistä poistettu] Painoa riitojen lisäksi oli sukulaiseni murheet.Näin hänet viiltelemässä itseään saksilla,ja kun hän selitti kaiken minulle kun veimme hänen koiraansa kun kukaan aikuisista ei uskonut minua hän katsoi minua kuin hullua,hän nauroi kuin televisiossa oleva tyyppi joka on hädässä mutta nauraa kun joku tajuaa sen.
Hän nauroi ja minä itkin hänen nähden.”Ei kukaan välitä,ei sinunkaan pitäisi!Se ei ole paha!”hän toisti.”Olisin valmis luopumaan sydämmestäni sinun puolestasi!Tajuatko että olet tärkeä minulle!”karjuin itku kurkussa,olen hänen tätinsä 1 vuoden ja 5 kuukautta vanhempi.Hän nauroi vain ja valehteli että muka askarteli.
Minua pelotti liikaa,ja hän kiristi minua”jos kerrot vielä mun juttuja jollekkin viillän itseäni,jos et niin en”hän sanoi.
Järkytyin,miten minun ihanasta ystävästäni oli tullut tuollainen?Murheita hänellä oli,mutta en uskonut että hän voisi satuttaa minuakin näin.[osa tekstistä poistettu]
Välttelen kavereitani nykyään[osa tekstistä poistettu] Minulla on psykiatri ja kuraattori tukenani mutta se ei auta.Minusta levitellään juoruja,olen hyväksikäytetty nukke parhaalle kaverilleni.
Kehen luotan ja kehen en?Perheeni isosiskot väittävät minua hulluksi ja sekopäiseksi.Minut erotettiin lähes koulusta.
Miksi minun perheeni jopa osallistuu tähän..
seuraavia kyyneliä odotellessa..
Odotan vain häntä joka antaa toivon kipinän..
Hei,
sinulla on ollut paljon erilaisia vaiheita elämässäsi. Välillä on mennyt paremmin ja välillä huonommin. Tällä hetkellä sinua kiusataan, koet perheesikin osallistuvan siihen ja sinulla taitaa olla aika paha olla. Se on selvää, että Sinä olet arvokas ja ihana omana itsenäsi eikä sinun missään nimessä tarvitsisi olla laihempi tai erinäköinen, jotta tulisit hyväksytyksi. Vika on kiusaajissa, EI sinussa. Erilaisuus on rikkaus ja uskon, että tulet arvostamaan ulkomaisia juuriasi ja olemaan niistä hyvinkin ylpeä!
Oletko pystynyt puhumaan kenellekään aikuiselle masentuneesta mielestäsi ja siitä, mitä näit tietokoneella? Olisi tosi tärkeää, että saisit ja pystyisit puhumaan siitä jollekin aikuiselle, sillä rankkojen asioiden ja pahan olon sisällä pitäminen itsellään, tekee olon vain entistä huonommaksi. Asioiden käsittely ja auki puhuminen auttaa monesti, vaikka se alkuun pelottaisikin. Olet vielä tosi nuori ja et ole varmastikaan ainoa lapsi/nuori, joka on törmännyt netissä/koneella asioihin ja/tai kuviin, jotka ahdistavat. Älä syytä itseäsi siitä.
Kiusaaminen on AINA väärin ja siihen tulisi aikuisen puuttua. Jos kiusaaminen edelleen jatkuu syksyllä, kun palaat kouluun, kannustan sinua kertomaan opettajalle, terveydenhoitajalle tai kuraattorille asiasta. Sinun ei tarvitse sietää minkäänlaista kiusaamista ja koululla on velvollisuus tehdä kaikkensa lopettaakseen kiusaaminen. Puhu siitä rohkeasti!
Sinulla on huolta myös sukulaisestasi, joka on samalla myös hyvä ystäväsi. Voisitteko tukea toinen toisianne sen sijaan, että asettuisitte vastakkain? Jos kysyisit häneltä, onko hänellä paha mieli jostain ja kuinka kauan se on ollut? Jos kertoisit, että sinullakin on ollut paha olla ja on edelleen… ja että voisitteko yhdessä sopia tekevänne kaikkenne, jotta molemmat voisitte taas paremmin? Sopia, että olette toistenne tukena ja ETTE enää tee tyhmiä ja vahingollisia asioita itsellenne? Yhdessä vaikeudet on helpompi selättää, kuin yksin.
Uskon, että perheesi rakastaa sinua ja äitisikin on puolustanut sinua aiemmin. Mitä jos kertoisit perheellesi, että kaipaat heidän tukeaan, et haukkuja ja väheksyntää? Sinulla on oikeus kokea olevasi turvassa ja rakastettu omassa kodissasi. Joskus vain perheenjäsenten välille syntyy kitkaa ja riitoja ja loukkauksia heitellään puolin ja toisin.
Toivon, että rohkenisit puhumaan luotettavalle aikuiselle kiusaamisesta ja pahasta olostasi. Toivon myös, että kohtelisit itseäsi hyvin, kuten ansaitset tulla kohdelluksi. Voit myös aina soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111 nimettömänä ja puhua siellä luotettavan aikuisen kanssa. Puhelu on maksuton ja täysin luottamuksellinen.
Tsemppiä sinulle!!!
Moi.
Tarinasi on hurjaa luettavaa. On todella väärin, että sun perhe ja ystävät on kohdellu sua noin, ja se ei missään nimessä ole sun syytä. Olet vahva luonne, kun olet uskaltanut taistella kiusaamista vastaan. Älä ikinä luovuta äläkä vahingoita itseäsi. Sä et ole hullu etkä sekopäinen, vaan kaunis ja arvokas ihminen. Onko sinulla ketään luotettavaa aikuista lähipiirissäsi (sukulaista, terveydenhoitajaa, seurakunnan henkilöä) jolle voisit kertoa murheistasi? Pystytkö luottamaan yhteenkään kavereistasi? Läheisten ihmisten kanssa oleminen ja pienikin kertominen asioista voisi auttaa jo paljon. Voit aina soittaa Lasten- ja nuorten puhelimeen tai kirjoittaa kirjepalveluun, ilmaiseksi.
Voin antaa sulle toivonkipinän. On jo tosi iso asia, että pystyit kirjoittamaan tänne. Ei kannata jäädä yksin, vaan yrittää puhua esim. kaveriesi kanssa siitä, miten voisitte kohdella toisianne paremmin, eikä sinun tarvitse olla ”hyväksikäytetty nukke.” Puhuminen on monesti vaikeaa, mutta se kannattaa. Pystyisitkö koulun alettua puhumaan asioistasi myös kuraattorin kanssa, joka ilmeisesti osasi sinua auttaa aikaisemmin (julkaistun tekstin perusteella)? Voit aina kirjoittaa tännekin, kun haluat ja jaksat. Kannattaa yrittää selvittää asioita, se voi olla pitkä ja vaikea tie, mutta jokainen askel kannattaa, tiedän kokemuksesta. :)
Tsemppiä kovasti ja halaus! =)