Kerron teille nyt tarinan itsestäni. Kirjoitushetkellä olen 14-vuotias, en katso olevani mitenkään masentunut, enkä ole enää kovin itsetuhoinen, joten en tarvitse apua, olen jo terveydenhoidon piirissä.
En ikinä löytänyt itseäni muiden omanikäisteni joukosta, sillä kiinnostuksenkohteeni ovat aina poikenneet, olen myös suhteellisen vapaamielinen, en kannata rasismia tai homofobiaa, en syrjimistä en väkivaltaa, mutta silti olen itse päätynyt jokaisen näiden kohteiksi, olen itse myös sitä mieltä että kaikille pitäisi antaa uusi mahdollisuus( itse mokasin aiemmin aika pahasti [osa viestistä poistettu]) mutta silti miksi minua ei kunnioiteta. Ketään ystäviäni ei kiinnosta mitä teen, ensimmäinen joka sanoi minulle, että minun pitäisi lopettaa päihteiden käyttö oli [osa viestistä poistettu], olen ollut n. 3 kuukautta ilman päihteitä [osa viestistä poistettu] mutta silti minua muistutetaan asiasta, kertokaa siis mikä minua estää [osa viestistä poistettu] näitä [–] patriarkkaalisia, uusnatsismia kannattavia [–] jotka minua ikuisesti piinaavat. Ei mikään. Mutta silti päivästä toiseen, menen kouluun, yritän parhaani, joka päivä kotonani itken tekojani ja sitä mitä ihmiset minusta ajattelevat. Ja sitten vielä, en saa mitenkään helpottaa oloani, pitää vaan jaksaa päivästä toiseen, ja toivoa että huomisessa on jotain positiivista. Mietin vain, miksi? Miksi juuri minä?
Miksi valitsin näin? Ihmiset näkevät kärsimykseni mutta silti päivästä toiseen.
Hei Nimimerkki,
Kiitos viestistäsi. Asia, josta kirjoitit, on sellainen, että haluamme tarjota sinulle vertaistuen lisäksi aikuisen tukea. Viestisi on siirretty kokonaisuudessaan myös ”Päivystäjä mukana keskustelussa” -keskustelualueelle. Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjät osallistuvat kyseisellä keskustelupalstalla keskusteluun. Kun päivystäjä vastaa viestiisi, julkaisemme myös viestisi tai osan siitä. Tekstisi saatetaan julkaista ajoittain hitaammin kuin muilla keskustelualueilla.
Jos asiasi on kiireellinen, suosittelemme olemaan yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111) tai chattiin https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/. Voit myös kirjoittaa anonyymisti Lasten ja nuorten nettikirjepalveluun https://lasten-ja-nuorten.kirjepalvelu.mll.fi/.
Lämpimin terveisin,
MLL Nuortennetin ylläpito
Hei oon ollu koulus aika surullinen koska siellä ok aina ne pojat ja en oikeen luota mun kavereihin