Kerron teille nyt tarinan itsestäni. Kirjoitushetkellä olen 14-vuotias, en katso olevani mitenkään masentunut, enkä ole enää kovin itsetuhoinen, joten en tarvitse apua, olen jo terveydenhoidon piirissä.
En ikinä löytänyt itseäni muiden omanikäisteni joukosta, sillä kiinnostuksenkohteeni ovat aina poikenneet, olen myös suhteellisen vapaamielinen, en kannata rasismia tai homofobiaa, en syrjimistä en väkivaltaa, mutta silti olen itse päätynyt jokaisen näiden kohteiksi, olen itse myös sitä mieltä että kaikille pitäisi antaa uusi mahdollisuus( itse mokasin aiemmin aika pahasti [osa tekstistä poistettu]) mutta silti miksi minua ei kunnioiteta. Ketään ystäviäni ei kiinnosta mitä teen, ensimmäinen joka sanoi minulle, että minun pitäisi lopettaa päihteiden käyttö oli [osa tekstistä poistettu] olen ollut n. 3 kuukautta ilman päihteitä, [-] mutta silti minua muistutetaan asiasta, kertokaa siis mikä minua estää, [-] patriarkkaalisia, uusnatsismia kannattavia, [-] jotka minua ikuisesti piinaavat. Ei mikään. Mutta silti päivästä toiseen, menen kouluun, yritän parhaani, joka päivä kotonani itken tekojani ja sitä mitä ihmiset minusta ajattelevat. Ja sitten vielä, en saa mitenkään helpottaa oloani, pitää vaan jaksaa päivästä toiseen, ja toivoa että huomisessa on jotain positiivista. Mietin vain, miksi? Miksi juuri minä?
Miksi valitsin näin? Ihmiset näkevät kärsimykseni mutta silti päivästä toiseen.
Hei!
Kiitos, kun jaoit tarinasi. Vaikutat todella fiksulta nuorelta, joka on kuitenkin joutunut kokemaan elämässään rankkoja asioita. Oli todella hienoa kuulla, että olet terveydenhoidon piirissä ja et ole enää kovin itsetuhoinen sekä olet onnistunut olemaan ilman päihteitä.
Poistin tekstistäsi muutamat kohdat, joissa esimerkiksi olit kuvaillut päihteitä tarkemmin. Olen kuitenkin lukenut viestisi kokonaan.
Sillä on varmasti iso merkitys, että löytäisi itselleen ikätovereista oman kaltaista seuraa. Olet tärkeiden arvojen puolella ja haluan uskoa, että tulet vielä löytämään ihmisiä elämääsi, ketkä kannattavat samoja asioita kuin sinä. On todella ikävää kuulla, että olet itse joutunut kokemaan rasismia, homofobiaa, syrjintää ja väkivaltaa. Kaikki tuo on todella väärin ja olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan tuollaista. Oletko päässyt juttelemaan kokemastasi kenellekään? Onko siihen puututtu?
Kirjoitat hienosti siitä, kuinka kaikille pitäisi antaa uusi mahdollisuus. Joskus elämä voi tuoda haasteita eteen ja tapahtuu asioita, jotka saattavat kaduttaa jälkikäteen. Niistä asioista on mahdollista päästä eteenpäin. Se onkin mielestäni todella hienoa ja arvokasta, jos pystyy tunnistamaan, että on tehnyt virheen. Se on myös merkki voimasta ja rohkeudesta, että on pystynyt hakemaan itselleen apua. Todella kurja kuulla, että sinua ei kunnioiteta, sillä sinä todellakin ansaitset saada kunnioitusta. Kyllä sinäkin ansaitset uuden mahdollisuuden.
Kuten kirjoitin tuolla aiemmin, niin on todella tärkeää, että olet hoidon piirissä. Mainitsit, että et tarvitse apua, mutta haluan kannustaa sinua jatkamaan edelleen avun saamista, jota tällä hetkellä saat. Tilanteesi on lähtenyt ilmeisesti menemään parempaan suuntaan, mutta sinä tarvitset ja ansaitset vielä apua. Olet ollut todella vahva, kun olet jaksanut päivästä toiseen kaikesta huolimatta. Muista, että on myös ok olla muiden kannateltavana, eikä tarvitse jaksaa yksin. Kerrothan siis aina luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle, kun sinulla on paha olla. Toivon, että jonakin päivänä pystyt olemaan lempeä itsellesi ja voit olla ylpeä matkasta, jonka olet kulkenut. <3
Jos joskus haluat jutella luotettavan aikuisen kanssa nimettömästi, niin voit soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111). Myös cha ttiin voi tulla juttelemaan tai voit kirjoittaa nettikirjeen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Olet arvokas ja tärkeä!
Ystävällisin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä