Siirry sisältöön
natanael

Moi. Oon 13 vuotias poika ja mun elämässä on ollu paljon kaiken laisia vastoinkäymisiä.
Esim. Meillä oli tulipalo noin vuosi sitten ja se on muuttanu aika paljon kaikkee. Mun kumpiki sisko viiltelee ja oon itekki masentunu mutta en oikeen tiedä syytä. Oon itekki harkinnu viiltelyä. Mulla ei oo paljoa kavereita ja ne muutama kaverikaan ei oitoja kavereita.
Eikä mulla muutenkaa oo hirveen hyvin menny. Mua kiusataan koulussa yms. Mä en jaksa tätä enää haluun vaan kuolla pois niin kaikkien elämä muuttuis paremmaks. (Sori kun tulin tällei valittaa)

MLL Ylläpito

Hei natanael,

pahoittelut, kun olet joutunut odottamaan viestisi julkaisua ja vastausta. Ei kertomasi ole valitusta, vaan sinun ajatuksiasi. On oikein hyvä, että päätit kertoa niistä tänne. Tuli surullinen olo puolestasi, koska olet joutunut kokemaan isoja juttuja, kuten tuo tulipalo, kiusaaminen… ja (ehkä niistä seurannut?) paha olo.

Kuulostaa huolestuttavalta, että siskosi purkavat oloaan noin vahingoittavalla tavalla. Toivon, ettet sinä aliota samaa, nimittäin se ei missään nimessä ole hyvä keino. Siitä saattaa tulla ikävä tapa ja kierre, josta voi halutessaankin olla aika vaikea päästä eroon. Tietävätkö vanhempanne teidän kaikkien tämän hetkisestä olosta?

Kiusaaminen on todella väärin ja suututtaa, miten moni joutuu sitä kestämään. Kiusaaminen ei ole sinun syytäsi eikä tarkoita, että sinä olisit huono tai mitään negatiivista. Syy on kiusaajissa, ei kiusatussa. Oletko kertonut koulussa kiusaamisesta tai ovatko aikuiset huomanneet sitä tapahtuvan? Jos olet/ovat, niin miten siihen on puututtu? Vaikka se tuntuisi turhauttavalta tai vaikealta, niin kannustan sinua kuitenkin kertomaan (uudelleen) kiusaamisesta koulussa joko opettajalle, kuraattorille tai suoraan rehtorille.

Oletko miettinyt, olisiko mitään paikkaa, kuten harrastus tai nuorisotalo, jossa voisit tavata uusia ihmisiä? Netissäkin voi muodostua hyviä ystävyyssuhteita esim. yhteisten kiinnostusten kohteiden parissa. Toki netissä on oltava tarkkana omien tietojen annosta.

Toivon, ettet tuntisi syyllisyyttä siitä, että olet surullinen tai alakuloinen. Omille tunteilleen ei voi mitään ja paha olo ei ole myöskään sinun syytäsi tai huonouttasi. Olisi kuitenkin erittäin tärkeää, ettet joutuisi olemaan yksin pahan olosi ja ajatustesi kanssa. Kuolema ei ole ratkaisu, sillä sinun elämälläsi on iso merkitys ja siksi sinun hyvinvointiisi pitäisi panostaa. Vaikeista asioista ja kokemuksista voi selvitä ja olo voi muuttua paremmaksi. Silloin elämäkin alkaa tuntua taas elämisen arvoiselta.

Voisitko ajatella juttelevasi joko vanhempiesi tai koulussa esimerkiksi terveydenhoitajan kanssa kiusaamisesta ja masentuneesta olosta? Laitan sinulle tähän linkin Nuortennetin Huoli puheeksi -lomakkeeseen, jota voit halutessasi käyttää keskustelun aloittamisessa: http://www.mll.fi/huolipuheeksi . Kannustan sinua myös soittamaan Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111. Se on maksuton ja luottamuksellinen ja siellä saa jutella aikuisen kanssa mistä tahansa asiasta. Voisiko se olla ensi askel avun hakemiseen, jos kasvokkain puhuminen tuntuu vaikealta?

Paljon tsemppiä ja rohkeutta aikuiselle puhumiseen! Olet arvokas ja hyvä sellaisena, kuin olet!

Vastaa aiheeseen: mä en jaksa enää!!!

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top