Siirry sisältöön
Suicidalgirl

Kaikki alkoi kun mä alotin eskarin. Mä olin ujo, mutta elämäniloinen pian 6 vuotta täyttävä tytön alku. Mua alettiin kiusata, fyysisesti, sanallisesti ja syrjimällä. Mua tönittiin ja haukuttiin. Mulla ei ollut kavereita, olin joka välitunnilla eri ihmisten kanssa, eikä niistä kukaan halunnut mua siihen. Kun mä opettelin vasta luistelemaan, mua vuoden vanhempi ja paljon painvampi poika murskas mut jääkiekkokaukalon seinää vasten. Mä en sen vuoksi edes uskalla luistella, mulla jäi siitä niin pahat traumat. Tätä samaa kaavaa jatkui nelosen puoleen väliin saakka.

Silloin me muutettiin yli 100km päähän toiselle paikkakunnalle ja alotin toisessa koulussa. Kaikki näytti hyvältä, uusi mahdollisuus. Sain kavereita eikä mua enää niinkään kiusattu. Ainoastaan pojat hieman kiusoitteli siitä, kun olin muuttanut muualta. Vitosella kaikki muuttu. Yhden tytön valheen vuoksi kaikki ala-asteen tytöt vihas mua. Olin yksin jälleen. Mua pelotti mennä kouluun, koska oisin taas yksin. Pikkuhiljaa 4kk vihan jälkeen aloin kuitenkin saamaan taas kavereita, ja mielistelin niitä ettei ne muuttais mieltään. Kutosella mun murrosikä alko, joten mulla oli tunteet vielä herkemmässä ku normaalisti. Sitten kaikki luokkalaiset sai päähänsä kiusotella mua. Ne sano, että se oli vaan läppää, mutta se ei todellakaan tuntunut siltä. Se satutti mua niin pahasti.

Ennen seiskan alkua sain lasit, jotka ei todellakaan helpottanu mun paineita itsetunnon kanssa. Olin kuitenkin vielä ihan tyytyväinen itseeni ja elämäniloinen. Lokakuussa, päivä mun synttäreiden jälkeen, aloin seurustelemaan. Olin maailman onnellisin tyttö omasta mielestäni. Mutta kiusaaminen jatkui. Kylällä liikkui juoruja, joissa ei ollut yhtään totuutta. Mua tönittiin, mun tavaroita varastettiin ja tongittiin ja heiteltiin. Mun perään naurettiin. Mua haukuttiin. Se tuntu pahemmalta kuin koskaan aiemmin tapahtunut. [osa tekstistä poistettu] Helmikuussa, 4kk seurustelun jälkeen se poika jätti mut. [osa tekstistä poistettu] En osannut avautua, enkä halunnut edes opetella. Olin yksin ongelmieni kanssa. Mua yritettiin auttaa ja mut vietiin perheterapeutille vanhempien toimesta. Kävin siellä pakolliset kolme kertaa ja lopetin.

Kesälomalla eristäydyin kotiin enkä käynyt kuin satunnaisesti muualla, en nähnyt kavereita ollenkaan. Elokuussa, 2 viikkoa koulun alun jälkeen sain ensimmäisen ahdistuskohtaukseni. Mä sulkeuduin omaan tilaani tunnilla. En reagoinut opettajaan enkä siihen kun mua yritettiin poistaa luokasta. Seuraavalla tunnilla luokanohjaaja käski kaikkien sanoa mielipiteensä siitä, kun se luuli että se oli ”vain uppiniskaisuutta ja kapinaa”. Kaikki sano mua lapselliseks yms. En mä voinut itse sille mitään. [osa tekstistä poistettu]

En mennyt sen jälkeen kouluun. Yritin karata kotoa. Välttelin koulua kaiken kaikkiaan 3 viikon ajan. Ensimmäiseen viikkoon en ees syönyt mitään. En puhunut kellekkään. Mä vaan makasin sängyssäni lukemassa. Mut vietiin suljetulle osastolle ja mulle tehtiin masennustesti. Päätin huijata siinä, että pääsisin nopeammin pois. Tuloksena lievä masennus. Olin siellä 3 viikkoa. Mun ei tarvinnut käydä koulua, koska olin vaan kriisijaksolla. Kun pääsin pois, oli mulla yseillä tet, joten olin sen viikon vielä kotona. Kouluun palattuani en pystynyt keskittymään. Olin muita 6 viikkoa jäljessä, enkä tajunnut mistään mitään. Sain 2 hylättyä, ja yhden päivän vietin lähes kokonaan istuen käytävässä niin pahan ahdistuskohtauksen myötä.

Minä, joka olin päättänyt etten enää koskaan rakastu, tajusin rakastuneeni 2 vuotta nuorempaan poikaan. Katselin sitä jätkää pitkään ennen kuin aloin puhumaan sille. Tutustuimme ja 3 viikon päästä olimme yhdessä. Olin taas maailman onnellisin mielestäni. Suunnittelin yhteistä tulevaisuutta enkä meinannut tajuta mitä tapahtui, kun 2kk jälkeen se jätti mut netissä. Itkin tunnin ja lähdin kävelylle. [osa tekstistä poistettu]

Aloin kostoksi seurustelemaan sen jätkän parhaan ystävän kaverin kanssa, joka oli ihastunut muhun jo ennen kuin me alettiin seurustella. [osa tekstistä poistettu] Aina me palattiin kuitenkin yhteen, ja oltiin oltu kimpassa kolmatta kertaa joku 2 viikkoa, kun tajusin rakastuneeni siihen oikeasti. Halusin kuitenkin hakea apua ahdistuksiini, joiden ansiosta koulunkäynti oli ylitsepääsemättömän vaikeaa. En kuitenkaan sitä osannut hakea. Sitten luokanohjaajani käski minut pyytämään anteeksi ahdistuskohtaukseni aiheuttamaa käytöstä ranskan opettajalta. Murruin täysin. Rupesin itkemään ja melkein huusin siinä[osa tekstistä poistettu]

Seuraavana aamuna olin taas suljetulla. Se oli vapauttavaa, mulla oli kokoajan joku jolle puhua. Mun ei tarvinnut olla yksin omien ongelmieni kanssa. Mulle tehtiin uudestaan masennustesti, ja tällä kertaa en huijannut. Tuloksena 38/39 pistettä ja vaikea masennus. Mun kriisijakso vaihtu 1 viikon jälkeen hoitojaksoksi. Pääsin ensin 1 yöksi kotiin, enkä saanut poistua, mutta kaverit tuli kattomaan mua. Sitten olin taas viikon siellä ja pääsin 2 yöksi kotiin lomalle ja sain käydä kaverin luona.

Sen jälkeen pääsinkin jo pois seuraavaksi viikonlopuksi kokonaan. Menin heti kouluun perjantaina (pääsin siis torstaina pois) ja meni hyvin. [osa tekstistä poistettu] Se johtuu siitä, kun mua on haukuttu niin paljon läskiksi.

Sanottiin vappuna läpällä kaikille kaverin kanssa, että me seurusteltais, vaikka seurustelin edelleen tän jätkän kanssa ja se kaveri ties sen. Mutta koska se oli salasuhde, ihmiset otti meidät tosissaan. Lopulta viikon kuluttua me laitettiin se myös faceen. Pian siitä tajusin tykkääväni oikeesti tästä kaveristani, joka on siis mun exän isosisko [osa tekstistä poistettu] Hetki siitä jätin sen jätkän, ja yritin saada siitä tytöstä selkoa. Pian se myöns, että sekin tykkää musta oikeesti. Lopulta sitten oltiinkin oikeesti yhdessä, mutta alettiin laskea sitä vapusta kuitenkin.

Nyt se jätkä, jota edelleen kaikesta huolimatta rakastan, ei enää välitä vaikka mä kuolisin. Se ei vastaa viesteihin, poisti faces kavereistaan ja laitto siel kieltolistalle. Se on ehkä jo niin hyvin päässyt yli (tai sit se vaan yrittää pakottaa ittensä siihen) mutta mä en oo yli. Okei, jätin sen ite, mutta en kokenut reiluksi olla sen kanssa ja tykätä toisesta. Se ei edes tajua, kuinka paljon se merkkaa mulle ja kuinka paljon sen käytös mua kohtaan satuttaa. [osa tekstistä poistettu] Mä en kestä tätä enää kauaa. Mun on pakko saada apua tai päästä parempaan paikkaan, missä voin unohtaa kaiken.

Kaikki sanoo että mä oon paranemassa, että oon taas iloinen ja onnellinen. Ne ei tiedä, mä osaan esittää ja näytellä. Ne näkee mun hymyn, mut ne ei nää tuskaa mun silmissä. Mä seurustelen, mutta silti mua sattuu ajatellakki mun exää, koska mä rakastan sitä edelleen. Mun päivät täyttyy lähinnä vaan itkemisellä ja koneella ololla. [osa tekstistä poistettu]

MLL Ylläpito

Hei,

tarinasi on koskettava ja olet joutunut kokemaan ihan liian paljon vastoinkäymisiä. Ilmeisesti jo eskarissa alkaneeseen kiusaamiseen ei kukaan aikuinen ole koskaan puuttunut tai ainakaan sitä ei saatu loppumaan? Kiusaaminen on musertavaa ja toivottavasti olet saanut puhuttua hoitojaksoillasi tai muualla myös niistä arvista. Hyvä kuulla, että nykyisin sinulla on ystäviä, jotka ovat olleet vierelläsi myös heikompina hetkinä.

Todella hienoa, että kaksi kuukautta sitten pystyit lopettamaan itsellesi vahingollisen tavan purkaa pahaa oloa. Vaikka se olisikin ainut asia, mikä on mennyt parempaan suuntaan, niin se on iso ja tärkeä asia! Toivon, että pysyt vahvana sen suhteen.

Tällä hetkellä sinua kalvaa eniten entinen poikaystäväsi, jota rakastat edelleen. Luultavasi pojalle oli kova paikka, kun suhteenne loppui. Oletko päässyt kertomaan syitä siihen, miksi lopetit suhteen? Oikeasti toimit reilusti, toista kunnioittaen ja itseäsi kuunnellen lopettaessasi suhteenne. Sinulla heräsi tunteita toista ihmistä kohtaan ja halusit ottaa selvää, mihin ne tunteet voisivat johtaa. Nyt olet kuitenkin samassa tilanteessa jälleen – kahden ihmisen välissä. Mitä ajattelet nykyisestä suhteestasi? Miten täysillä pystyt olemaan siinä, kun haluaisit (?) olla vielä toisen kanssa..?

Onko sinun mahdollista lähestyä entistä poikaystävääsi kasvotusten? Tai lähettää hänelle kirje esimerkiksi jonkun tutun kautta tai postissa? Voi olla, että exäsi on siirtynyt jo eteenpäin elämässään ja silloin se on vain hyväksyttävä. Mutta kun rakastaa toista, on tärkeintä, että toisen on hyvä olla.. vai mitä? Asian selvittäminen olisi reilua kaikkia asianosaisia kohtaan.

Tärkeintä tietysti nyt on se, että sinulle saadaan apua ja parempi olo, ettet jälleen ajaudu sellaisiin tekoihin, jotka ovat aivan liian jyrkkiä ja lopullisia. Kuten huomaat, asiat voivat kuitenkin pikku hiljaa pienin askelin muuttua paremmiksi.

Tarvitsisit nyt todella pikaisesti aikuisen apua. Onko sinulla tällä hetkellä lähipiirissäsi ketään aikuista, kenelle voit puhua? Vanhemmat, terapeutti.. ? Sinun ei tarvitse eikä pitäisi esittää iloista, jos oikeasti olet ahdistunut. Ihmiset haluavat usein tuudittautua siihen, että läheiset voivat kyllä hyvin, koska se on helpompaa heille itselleen. Jos päällepäin näytät siltä, että olet onnellinen, niin he haluavatkin uskoa ulkokuorta.

MLL:n Lasten ja nuorten puhelin on auki joka päivä nyt kesällä klo 14-17. Olen pahoillani, ettet saanut lähetettyä nettikirjettä. :( Tänään tiistaina irc-galleriassa on myös MLL:n chat klo 17-20.

Jaksa uskoa siihen, että sinulla on edessäsi valoisampi tulevaisuus. Kun selviät kaikista haasteista, voit olla vahvempi ja ammentaa siitä vielä ties mihin! Kunhan et jää yksin kaiken pahan olosi kanssa.

Lintu

Muuta asennettasi elämään! Se on sinulla (ei millään pahalla) todella vastenmielinen!! [osa tekstistä poistettu]
Tsemppiä sulle ja koita ryhdistäytyä! -Lintu-

Suicidalgirl

Oon kertonu sille kyllä suurin piirtein sen syyn, ja lopun se itse arvaskin. Ja mitä mä nyt aattelen nykyisestä suhteestani, oon onnellinen sen kans ja rakastan sitä, ei siihen muuta tarvita mun mielestä.

Ei oo mahdollista lähestyä kasvotusten eikä laittaa muutenkaan mitään kirjettä, koska se teki todella selväksi ettei halua olla mun tekemisissä kun on siirtynyt seuraavaan suhteeseen. Sillä oli ilmeisesti jotain säätöä tän nykysensä kanssa jo meidän suhteen aikana ja sain myös selville että se on pettänyt mua. Mun haluaisin vihata sitä sen tekojen vuoksi mutten vaan pysty. Ja itse haluaisin selvittää asian täysin ja kysyinkin siltä kysymyksen asiaa koskien minkä johdosta laittoi välit täysin poikki vastaamatta.

Ja mulla ei oo tällä hetkellä ketään aikuista kelle puhua. Mulla piti olla koko kesän ajan tukikäyntejä (joita siis ollut marraskuusta asti) ennen kunnollisen terapian alkua, mutta se jonka kanssa oon käyny puhumas sano viikko sitten ettei niitä enää ole. Äidille en halua puhua kun sillä on nyt omienkin asioiden kanssa niin paljon muehdittavaa ja isän kanssa en oikein oo väleissä…

MLL Ylläpito

Nykyinen suhteesi kuulostaa hyvältä, jos olet onnellinen ja rakastat häntä. Pidä siis siitä kiinni ja nauti suhteestasi.

Mitä jos jättäisit menneen taaksesi? Ymmärrän täysin, että asioihin haluaa saada kunnon päätöksen ja asiat selväksi, mutta joskus se vain ei ole mahdollista, koska toinen osapuoli ei ole siihen halukas. Pakottaakaan ei voi. Silloin on parasta jättää mennyt taakse ja hyväksyä asioiden laita. Kulutat omaa energiaasi muuten asiaan ja ihmiseen, jonka mielen kääntymiseen et voi vaikuttaa. Kannustan sinua siis keskittymään nykyiseen hyvään suhteeseen.

No onpa kurjaa, että sinulle luvattuja tukikäyntejä ei olekaan! Olisiko sinun mahdollista olla yhteydessä tähän tahoon ja kysyä, alkaako sinulla terapia kuitenkin(ellei siitä ole ollut jo puhetta)? Älä mieti sitä, että kuormittaisit äitiäsi huolillasi. Sinä olet lapsi ja vaikka äidilläsi olisi muitakin miettimisen/huolenaiheita, niin kyllä se vain niin on, että sinun hyvinvointisi on tärkeintä.

Koulujen alettua voit mennä juttelemaan myös kouluterveydenhoitajalle, joka voi auttaa selvittelemään tukimahdollisuuksia.

Muista Lasten ja nuorten puhelin, jossa voit jutella! Yritä nauttia kesästä ja kaikista hyvistä asioista.

Lintu

Moi.

Tarinasi on kovaa luettavaa ja olet joutunut kokemaan hyvin paljon vastoinkäymisiä. Se on jo upeaa, että pystyit purkamaan asioitasi ja kirjoittamaan niistä tänne, ja haluat itsellesi apua. Älä missään nimessä vahingoita itseäsi millään tavalla, sillä sinulla on mahdollisuus parantua. Pystyisitkö puhumaan äitisi kanssa ainakin joistakin asioista? Vaikeissa elämäntilanteissa saattaa helposti ajatella, ettei halua lisätä toisten taakkaa omilla jutuilla, mutta läheiset ihmiset auttavat mielellään. Pienikin keskustelu voi helpottaa oloa paljon. Sinulla on myös oikeus näyttää aidot tunteesi. Iloisen ulkokuoren esittäminen on välillä hyvin raskasta, ja ystävätkin haluavat usein tietää, mitä ihmiselle oikeasti kuuluu. Olet kaunis ja arvokas ihminen, ja sinulla on oikeus saada itsellesi apua.

Hienoa, että sinulla on onnellinen parisuhde! Aikaisempi suhteesi voi varmasti painaa mieltäsi, mutta pystyisitkö ajattelemaan, että se tosiaan on menneen talven lumia? Oloasi voisi helpottaa sekin, että pystyisit keskittymään nykyiseen suhteeseen eikä aikaisempi häiritsisi taustalla. Se voi viedä aikaa, mutta parantaisi oloasi. Niistä asioista, kuten masennuksestakin, on kaikki edellytykset parantua. Onko sinulla mitään harrastusta tai muuta tekemistä, mihin voisit purkaa pahaa oloasi? Muistatko, mikä sai sinut aikaisemmin hyvälle mielelle? Joskus voi tuntua vaikealta aloittaa tekemään mitään, mutta se kannattaa silti tehdä, koska se saa ajatukset hetkeksi muualle tai auttaa käsittelemään niitä. Kirjoittaminen, piirtäminen, musiikki ja liikunta voivat kaikki parantaa mieltä. Ystävien seura auttaa monesti masentuneisuuteen, vaikka tuntuisikin siltä, että haluaa eristyä muista. Älä missään nimessä luovuta! Olet ottanut jo suuren askeleen kirjoittamalla tänne ja sanomalla, että haluat apua. Koulun alettua voit mennä puhumaan terveydenhoitajalle, kuraattorille tai psykologille. Voit puhua äidillesi ja ystävillesi. Aina voit myös soittaa Lasten- ja nuorten puhelimeen tai kirjoittaa kirjepalveluun. Itke jos siltä tuntuu, kirjoita huolistasi, mitä vain mikä auttaa parantamaan oloasi. Tiedän kokemuksesta, että masennuksesta voi parantua. Sä pystyt siihen kyllä :)

Halaus ja tsemppiä! =)
Lintu

Oikea nimimerkki Lintu

Mitä ihmettä :0 kuka sinä olet jos minä olen nimim.Lintu ?

Vastaa aiheeseen: Mä en kestä enää.

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top