Mä oon kamppaillu tän asian kaa jo kauan. Oli ny pakko kertoo asiasta tänne ku se kirjepalvelu ei jostai syystä toiminu… [osa tekstistä poistettu] En ees oikeestaa tiiä miks, kai se hirvee tyhjyyden tunne vaa loppu. Kesällä en siis ollut ollenkaa kavereitten kaa, oli pakko eräjormailla vaa jossai mökillä. Mä oon aina vihannu sitä paikkaa. [osa tekstistä poistettu] just ton aikasemmin mainitun tyhjyyden tunteen takii, sekä siks, et mä en mielestäni ollu tarpeeks hyvä ihminen. Mä tei paljo virheitä, toiset pahempia, toiset melkeempä ei mitää. Tuntu, et mä oon vaa tyhjä kuori,ja ne vähäiset tuntuut oliki oikeestaa vaa kipu, suru , ahdistus ja riittämättömyyden tunne. [osa tekstistä poistettu]… Mut ne helpottaa just noita edellä mainittuja tunteita. Must tuntuu et mä oon ruma, lihava friikki, vaikka oon oikeesti tosi hoikka. Mä en enää jaksa olla vapaa-ajalla mun kavereitten kaa. Mä aina vaa sanon et mun äiti ei anna olle, vaik totuus on et mä en vaa JAKSA. Lisäks mul on paljon nukahtamisvaikeuksia, ja mua ahdistaa aina jos pitää puhuu koko luokan kuullen tai pitää vaikka esitelmää. Mä oon koulussa suht aktiivinen, mut koton haluun olla yksi, enkä puhu paljoa, varsinkaa äitilleni. [osa tekstistä poistettu] mut päätin sinnitellä… Nyt must vaa tuntuu etten enää jaksa…
Kiitos jos jaksoit lukea, ja toivottavasti joku osaa auttaa:-)
Hei,
kirjepalvelussa oli varmaankin ruuhkaa, mutta hyvä, että kirjoitit tänne.
Paha olosi on kestänyt jo aika kauan. Osaat hyvin sanoittaa sen, miltä sinusta tuntuu / mikä sinut saa toimimaan itsellesi vahingollisella tavalla. Osaatko yhtään paikantaa, mikä tyhjyyden tunnetta paransi koulujen alettua? Jokin ilmeisesti sai olosi tuntumaan paremmalta, mutta valitettavasti se ei sitten kestänyt.
Minusta kyllä kuulostaa siltä, että olisi hyvä, jos juttelisit jonkun kanssa olostasi. Yleensä jo se, että saa purkaa tuntojaan jollekin luottamuksella ja joku kuuntelee, helpottaa oloa jo hieman. Jos kotona puhuminen ei ole sinulle luonteva vaihtoehto, niin entä koulussa esimerkiksi terveydenhoitaja? Tai onko koulussanne koulupsykologia? Koulun ammattilaisilla on vaitiolovelvollisuus, joten keskustelujenne tulisi olla vain teidän kahden välisiä. Jos asia huolettaa sinua, voit pyytää heitä vielä kertomaan itse keskustelujen luottamuksellisuudesta.
Kannattaa kokeilla kirjoittaa nettikirjepalveluun vielä uudemmankin kerran. Tai soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111. Molemmat palvelut ovat täysin luottamuksellisia ja puhelin on ilmainen.
Toivon sinulle rohkeutta avun hakemiseen!
