Hyvä että sulla on tollanen serkku, toisaalta toi sun kaverien käytös hämmentää, itse en kyllä tollaseen suostuis mutta sä silti jaksat tukee niitä niiden ongelmissa. Hatunnosto sille.
Osaatko sä hahmottaa minkä takia koet olevasi ruma? Vertaatko itseäsi muihin liikaa, vertaatko itseäsi sellaisiin henkilöihin jotka sattuvat olemaan muotovalioita? Silloin on hyvä muistaa, että ei voi tietää mitä kaikkea niiden elämässä voi olla pielessä vaikka ne näyttäis kuinka hyvältä. Ei siis kannata sen takia ajatella että on ruma ja ei siksi kelpaa mihinkään, olet juuri sopiva juuri sellaisena kuin olet!
Vai onko sinulle sanottu että olet ruma ja/tai läski, kiusataanko sinua ulkonäöstäsi? Siinä tapauksessa ehdottomasti kannattaa kertoa siitä opettajalle, vanhemmalle, jollekkin luotettavalle. Ei pidä jäädä sellaisten asioiden kanssa yksin!
Sitten vielä lohdutuksen sana. Kun kerran oot 12v. niin olet päässyt mukaan tähän elämänvuoristorataan joka myös murrosikänä tunnetaan. Keho ja mieli menee sellaiseen myllerrykseen että hyvä että lopuksi nimensä muistaa. Joten se, että alkaa ajatella ulkonäöstään ja itsestään aina vain kriittisemmin on sinänsä normaalia, mutta on hyvä osata vetää raja, vielä parempi jos joku luotettava voi sanoa rehellisen mielipiteensä etkä jää vain oman mielipiteesi kanssa yksin, kun on joku kenen kanssa ajatuksensa jakaa niin saa asioista selkeämmän ja usein todenmukaisemman kuvan jos niitä vain itse pohtisi.
Lisäksi tässä tulee olemaan etua, jos lihavuus on se mikä ahdistaa, nimittäin pituuskasvu. Meikäläisenkin ulkomuoto oli vähintäänkin sietämätön ala-asteen lopussa ja ylä-asteen alussa vähintäänkin lihapulla. Sitten whum! pituutta tuli ja tulee yhä lisää ja vaikkei söisi kuin joku ihmeen fitness guru niin paino laskee ja ulkomuoto on jo aivan toista luokkaa, olen siihen nykyään jopa tyytyväinen! Sama on käynyt kaikille kavereille, ei niitä enää vanhoista kuvista tahdo tunnistaa.
Joten älä liikaa harmittele nykyistä ulkomuotoasi, sillä se tulee olemaan hyvinkin väliaikainen! Pituutta kun alkaa tulla niin pyöreät muodot suoristuu, samalla kun muistaa syödä ja liikkua sopivasti ja säännöllisesti niin aina parempi.
Ei kannata ajatella luovuttaa vielä tai ajatella olevansa jotenkin epäonnistunut, tästähän se vasta lähtee :) mikä ei tapa, se vahvistaa
PS. Voi olla, että sinäkin, kuten minä, kun katsot peilistä 4 vuoden kuluttua näät aivan eri henkilön etkä millään muista miksi joskus ajattelit olevasi sietämättömän ruma ja läski.
