Mä oon taistellut jo aika pitkään vaihtelevan masennuksen kanssa. Vuos sitte mun mielialat alkoi vaihdella entistä tiuhempaan tahtiin, enkä enää osaa pitää itteäni aina kurissa.
Tiiän, että se kuuluu murkkuikään, eikä se nyt varsinaisesti ole mun ongelma.
Aina silloin tällöin mulle tulee aika pahojakin masennuskohtauksia. En puhu mielelläni siitä muille.
Pelkään, että jään yksin. Tavallaan olen aika erakkopersoona, pelkään halailua ja liikaa läheisyyttä, mutta en halua olla yksin.
Mutta nyt… mulla on yksi melko läheinen ystävä, ja pelkään menettäväni sen. Se on aika paljon kaikkien kanssa ja mä tiedän, että se on kertonut mun juttuja joskus eteenpäin. Mä en kestä, jos mä jään yksin. En haluais nähdä yhtään ketään, vaan haluisin vaan sulkeutua huoneeseeni, mennä peiton alle ja kuolla sinne.
Maailmassa tuntuu olevan vaan muutamia asioita, miks mulla on mitään syytä elää. Vahvin niistä on se, kun mä oon uskossa.
Pliis, kertokaa, miten pääsen tästä yli. Pitääkö mun erakoitua entisestään, jotta muut ei voi satuttaa mua?!
Olen tosi kiitollinen, jos vastaatte.
ei missään nimessä , päinvastoin älä mene hyvä ihminen ajattelemaan kuolemaa huoneeseesi, mene juttelemaan jollekkin luotettavalle ihmiselle asiasta ja kerro miltä susta tuntuu. hae apua mahdollisimman nopeasti ettei masennuskohtauksista tulee muuta harmia.
Sun pitää oppia luottamaan ihmisiin, se on aika vaikeeta koska sun täytyy valita huolella kehen luottaa ja olla itse myös luottamuksen arvoinen. On tosi hyvä juttu että sulla on Jumala, koska oot uskossa ja voit aina turvautuu siihen. Eli on sulla ainakin yksi hyvä syy olla olemassa. On varmasti monia ihmisiä, vaikka sun perhe ja kaverit, jotka jäis kaipaamaan sua, ja sä varmasti haluut nähä mitä elämäl on sulle viel tarjottavana. Tutustut koulussa tai harrastuksissa (jos on) ihmisiin, ja olet oma ittes, vaikka olisitkin ujo. Välillä saakin ja pitääkin olla yksin ja miettiä omia ajatuksia. Mä olen varma, ettet sä jää yksin! Sulla on aina perhe joka rakastaa sua. Ja jos tulee rankkoja hetkiä, etkä uskalla sun perheelle puhua voit aina kääntyy sun koulun terveydenhoitajan puoleen. Kyllä kaikki tästä selkeentyy :)
