Siirry sisältöön
Luna

Olen 14-vuotias tyttö (eli nyt kasilla) ja en tiedä mitä mun olleen pitäisi tehdä tän asian kanssa. Olen jatkuvasti alakuloinen ja kykenemätön tekemään mitään. Tunnen itseni jatkuvasti yksinäiseksi vaikka ympärilläni paljon ihmisiä ja itsetuntoni on jatkuvasti alhaalla. Luulen että mulla on masennus koska olen tehnyt paljon masennustestejä netissä ja kaikki näyttävät että mulla on masennus.
Mua huimaa lähes päivittäin ja ajattelen elämistä vain hitaana kuolemana. Pelkään myös hylätyksi tulemista ja tunnen että on vain ajan kysymys kunnes olen täysin yksin. En myöskään osaa enää luottaa ihmisiin ja päivät kuluvat tekohymyä hymyillessä. Kaiken pitäisi varmaankiin olla hyvin, onhan mulla poikaystävä ja kaverit. Mutta silti mä tunnen pohjatonta tyhjyyttä ja syytän itseäni kaikesta mikä menee pieleen. Vaadin itseltäni täydellisyyttä ja epäonnistumiset saavat aikaan vain pohjatonta surua. Eikä asiaa auta se että yksi tyttö kaveriporukasta muistuttaa aina epäonnistumisista ja sitten ihmettelee mikä on.

Ainoa asia josta nykyään todella nautin on shoppailu, mutta meidän perhe on kyöhä ja silloinkin kun on ylimäärästä, ostan vaan kaikkea turhaa josta nautin pari päivää onnellisena kunnes olen taas surullinen. Koen mielihyvää uuden ostamisesta ja kun saan vaikka 20e, lähden lähes pakonomaisesti hetken huumassa tuhlaamaan kaiken…

Pitäisikö mennä juttelemaan tästä koulupsykologille tai kuraattorille? Ja ovatko ne luotettavia?

Nimetön

Hei Luna,

kertomasi perusteella sinulla saattaa olla masennus tai ainakin siihen liittyviä oireita. Sinun kannattaa mennä juttelemaan koulupsykologille tai kuraattorille, joita sitoo vaitiolovelvollisuus. He ovat alansa ammattilaisia, joihin voi luottaa.

Muistatko niitä asioita, mitkä aiemmin tuottivat sinulle iloa? Niitä kannattaa yrittää tehdä edelleen, vaikka ne eivät tuntuisi miltään. Tutut rutiinit auttavat kuitenkin löytämään ilon uudestaan. Tietävätkö kaverisi tai poikaystäväsi tunteistasi? Monesti tekohymy toimii aika hyvin, ja ihmiset luulevat, että kaikki on hyvin, vaikka todellisuus on toista. Et ole todellakaan syyllinen asioihin, jotka menevät pieleen. Epäonnistumisia voi sattua silloinkin, kun on valmistautunut ja harjoitellut pitkän aikaa. Olet varmasti onnistunutkin monessa asiassa, mutta emme läheskään aina huomaa omia voitonhetkiämme.

Sä voit vielä löytää ilon uudelleen. Asioista puhuminen on vaikeaa, mutta se on monesti ensimmäinen ja tärkeä askel kohti parempaa huomista. Ihmisiin luottaminen ja hylätyksi tulemisen pelon voittaminen ovat molemmat asioita, joissa voi onnistua, vaikka se veisikin aikaa. Sinulla on lupa olla oma itsesi ja tuntea juuri niin kuin tunnet. Sinnittele eteenpäin ja kerro asioistasi luotettavalle aikuiselle. Voit myös soittaa ilmaiseksi Lasten- ja nuorten puhelimeen tai kirjoittaa kirjepalveluun. Sun ei tarvitse pyrkiä täydellisyyteen, ja jokainen epäonnistuu välillä. Oot kaunis ja arvokas ihminen. Halaan sua ajatuksissani.

Tsemppiä ja rohkeutta eteenpäin! =)

-98

Hei, kannattaa mennä kuraattorin tai psykologin juttusille. Mä en itse ole käynyt kummallakaan, mutta meidän koulussa on kavereideni mukaan tosi kiva psykologi. Psykologi ei yritä väkisin penkoa kaikkia asioitasi vaan tutustuu ensin suhun ja kuulemma on tosi mahtava tyyppi :) Ainakin tämä psykologi on myös siis tosi luotettava ja sanoo, että jos se kertoo jonkun oppilaan asian eteenpäin, on kyse aina jostain niin isosta jutusta, että asia tulisi huonommalla tavalla ilmi hyvin pian. (Esim. eräs oppilas aikoi itsemurhaa ja laittoi psykologille jonkinlaista itsemurhaviestiä, psykologi hälytti apua ja tyyppi ehdittiin pysäyttää.)

Ihmisiin luottaminen on vaikea asia. Kun sä kerran menetät luottamuksen ihmisiin, vaatii paljon työtä löytää se taas, mutta usko mua – se on vaivan arvoista.

Äsh, mua harmittaa hirveästi, etten voi laittaa tähän sähköpostiani, haluaisin lohduttaa sua jotenkin ja ääh. Koska tiedän miten ikävää ja vaikeaa ja hankalaa ja ahdistavaa toi voi olla ja haluaisin auttaa kaikkia selviämään siitä. Mutta huoh, säännöt on sääntöjä.

Oletko sä katsonut tv-sarjaa nimeltä Doctor Who? Sarjan päähenkilö sanoi kerran lauseen, joka tuossa linkin kuvassa on ja mun mielestä se on yksi tärkeimmistä asioista, joita kuvitteellinen hahmo on sanonut. Koska se ilmaisee asian, joka jokaisen pitäisi kuulla. http://i.imgur.com/6XQ4L.jpg.jpg

Tsemppiä. Sä selviät ja elämä on oikeasti mahtavaa eikä sun pidä olla täydellinen.

jj93

hei. Ensinäkin heivaisin semmoset ihmiset ystäväpiiristä pois jotka pahottaa mielen,ne ei ole silloin OIKEITA ystäviä. Oikeat ystävät tukee,kuuntelee ja auttaa silloin kun sitä tarvitsee. Lisäks sä olet vasta 14 joten lopeta turha ressaaminen äläkä vaadi iteltäs liikoja :) ja oot varmaanki kuulut että kukaan ei ole täydellinen,mutta hyvä ihminen voit olla tekojes kautta. Epäonnistumiset ja surullisuuden tunteet kuuluu elämää,ne muistuttaa siitä että elämä ei ole ruusuilla tanssimista ja sen että sä olet hengissä. ja ne vahvistaa ihmistä vaikka sitä ei aina uskois. ja puhuminen tietenkin auttaa aina,kun saa sanoa kaikki sellaiset asiat jotka painaa mieltä niin heti on parempi olo. Lisäks jos susta tuntuu oikeen kauheelta joskus niin pura se vaikka piirtämällä,kuuntelemalla musiikkia tai kirjoittamalla päiväkirjaan tuntemuksista. Niitä käytetään monesti masennuksen hoitoon. Ja shoppailu voi olla kivaa mutta sun tapauksessa luulen että se on enempi sellainen tapa purkaa ressiä ja pahaa oloa,mikä ei pidemmän päälle ole mikään järkevä vaihtoehto. Ps:raha ei tee ihmisestä rikasta vaan ne ihanat asiat ja ihmiset jotka kuuluu sun elämääs :)

Luna

Muttakun en omista muita ystäviä ja kaikilla on jo omat kaveripiirit:( Tiedän että oikeat ystävät eivät käyttättäydy noin, mutta ei mulla oo enää muutakaan. Se ainoa ihminen jota todella olin voinut kutsua ystäväkseni ihastui minuun ja kun hän sai tietää etten ole jättämässä poikaystävääni hänen takiaan, hän ilmoitti kaverinsa kautta vihaavansa minua…

Tota piirtämistä yms oon jo kokeillu. Piirtäminen auttoi aikoinaan mutta sitten kun mulla oli lähes koko ajan ahdistunut ja surkea olo, aloin piirtää koulutunneillakin ja nyt numerot on laskenu tosi paljon eikä jaksaminen riitä:( joten piirtäly lopetettu.

Niin ja olen samaa mieltä shoppailusta. Ehkä se onkin enemmmänkin uusi tapa purkaa pahaa oloa.

Kiitos kuitenkin kaikille vastaajille! Haleja teille:)

Vastaa aiheeseen: Masennus(?)

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top