Olen kokenut tän pienen elämän aikana mielestäni liikaa kaikkee, perheväkivallasta, isän alkoholiongelmasta, kaverimurheista,eroista,kaikesta lähtien raskaita asioita. Minulla on todettu masennus useita kertoja kahden vuoden aikana. Kävin kauan psykologilla, puhuin sosiaaliviranomaisten kanssa,ystävien, kuraattorin ja opettajien kanssa ongelmistani. Kaikki ne asiat mitä koin, sai minut itsemurhan partaalle. [osa tekstistä poistettu], itkin yöt,sain paniikkikohtauksia ja näin painajaisia. sain unilääkkeet, jotka auttoivat. Nyt taas, olen vakavassa pisteessä. pahinta on se, etten tiedä mikä aiheuttaa masennuksen. Minulla on outoja pelkoja, olen itkuinen. Rakastan monia ihmisiä, mutta tuntuu että he vain satuttavat minua. pärjään koulussa, mihin olen panostanut tämän kaiken paskan keskellä. Saisin apua, jos tahtoisin, mutta haluiaisin hoitaa tämän itse… minulla on upeita ihmisiä ympärilläni, mutta tuntuu niin pahalta vaikka he ovatkin yrittäneet auttaa. YRITTÄNEET. silti tuntuu,etten saa heidän avustaan hyötyä. Tiedän, että he tukevat minua. Mutta pelkään, että he hylkäävät minut. Tuska on hirveä… en tiedä mitä tekisin ilman yhtä ihmistä, mikä minut nosti jossain vaiheessa masennuksen keskeltä. Kaipaisin nopee vastausta… en tiedä enää mitä tehdä… kaikki mikä ennen kiinnosti, ei enää kiinnosta. tunnen kyllä itseni hyvin,ja tiedän että olen nyt masentunut. mutta en osaa hakea enää apua. EN KESTÄ ENÄÄ näitä iltoja kun itken ja peittelen turvonneita silmiäni. En kestä enää esittämistä. Minua pelottaa, että jos kerron jollekkin että olen taas tässä pisteessä että joutuisin laitokseen tai sairaalan tai jotain. Olen niin sekaisin… olen pettynyt,surullinen,tuskainen. tuntuu että olen epäonnistunut elämässä. Kertokaa joku, miten pääsisin tästä pois… tämä pimeys vie minulta kaikki voimat. Niin yksin tässä kaiken keskellä
Hei,
hyvä, että päätit kirjoittaa tänne. Olet selvästi tuskissasi olosi kanssa ja siitä, ettet avun hakemisesta huolimatta voi vielä hyvin. Siitä voit olla erityisen ylpeä, että olet hakenut apua ja puhunut, puhunut, puhunut. Et ole pitänyt kaikkea sisälläsi, vaan olet antanut lähellä oleville mahdollisuuden auttaa.
Nyt tarvitsisit kuitenkin vielä rohkeutta ja voimia ottaa sitä apua vastaan, mitä kerrot sinulle olevan tarjolla, sekä jaksamista uskoa siihen, että asiat voivat vielä kääntyä paremmaksi ja sinä voit päästä masennuksestasi eroon.
Kuten kerrot, olet kokenut aivan liikaa kaikkea lyhyen elämäsi varrella. Ethän enää joudu kokemaan/näkemään esim. mainitsemaasi perheväkivaltaa? Jos joudut kokemaan turvattomuutta, väkivaltaa tai jokin ihmissuhteesi on kovin haastava, niin ne luonnollisesti eivät ainakaan helpota oloasi ja niihin tulisi saada muutos.
Voisitko ajatella, että tarvitset hieman enemmän aikaa, kärsivällisyyttä sekä apua ja tukea, jotta pääset kokemiesi asioiden aiheuttamien kipujen kanssa voiton puolelle? Voisitko ajatella, että kääntäisit kipeät kokemuksesi lopulta vahvuudeksi – olisit entistä rohkeampi, vahvempi ja viisaampi vastoinkäymisten edessä sekä mahdollisesti auttaisit muita kovia kokeneita uskomaan ja jaksamaan? Näin on moni ihminen tehnyt, kun on saanut selätettyä oman mielensä synkkyyden.
Kerrot, että sinulla on upeita ihmisiä ympärilläsi. Ammenna heistä! Kerro heille huolistasi, ota heiltä tukea ja rakkautta vastaan, mutta myös nauti mukavista hetkistä heidän kanssaan. Mitkä asiat tuovatkaan sinulle edes hieman iloa ja nautintoa elämässä, niin muista tehdä niitä asioita. On se sitten musiikki, kaverin kanssa leffassa käyminen ja jutteleminen, hyvä ruoka… Jos suinkin pystyt, yritä keskittää ajatuksiasi ja tekemisiäsi mahdollisimman paljon hyvään. Niistä saat voimaa edes vähän ja ne pitävät sinut käynnissä, vaikka masentunut olo tällä hetkellä valtaisi suurimman osan mielestäsi/ajastasi.
Kannustan sinua lämpimästi puhumaan niille aikuisille, ketkä ovat tarjonneet sinulle apua aiemmin. En usko, että voit hävitä siinä mitään. Jos et jaksa puhua, niin kirjoita heille. Ja itsellesi, nimittäin tunteiden kirjoittaminen auttaa monia silloin.
Jos haluat jutella nimettömänä jonkun kanssa, niin voit soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111 ja jutella ilmaiseksi luottamuksella.
Toivon, että saisit täällä kommentteja muilta nuorilta, jotka ovat selättäneet masennuksensa. Uskon ja toivon, että alat voimaan paremmin mahdollisimman pian. Halauksia ja voimia sulle!
Edellisvuonnna vuonna minäkin itkin joka ilta. En ole joutunut kokemaan paljoa mitään pahaa, ja kotonakin oli kaikki hyvin. Se oli ihan loppuvuotta 2012, kun yhtäkkiä aloin pelätä kaikkien minulle rakkaiden puolesta. Puhuin asiasta äidille parin viikon jälkeen, ja pian lakkasin pelkäämästä. Olin iloisempi, enkä kantanut huolta kaikesta. Yhtenä iltana 2013 syksyllä aloin taas pelätä. Puhuin äidilleni, ja se meni ohi. Minun ei tarvinnut murehtia mistään, mitä ei ollut tapahtunut. Minulla ei ole masennusta, joten siinä mielessä tilanteesi on erilainen. Minä vietin paljon aikaa ihanien ihmisten kanssa juuri tuolloin, ja sinunkin kannattaa tehdä niin. Jos sinulla on mahtavia ihmisiä ympärilläsi, ja luotat heihin, puhu heille masennuksestasi. Kerro, miltä sinusta tuntuu ja tee asioita, joista pidät. Juttele luotettavalle aikuiselle ja vietä niin paljon aikaa kuin voit hyvässä seurassa tehden mukavia asioita. Toivottavasti pääset yli masennuksestasi, ja sen tehtyäsi voit auttaa muita masentuneita, jotta hekin onnistuisivat siinä. Vai onko lähipiirissäsi joku muu masentunut? Yritä jutella hänen kanssaan ja selättäkää masennuksenne yhdessä.
Tekstistäsi näkee, että olet selvästi tuskissasi. Toivotan sinulle parempaa tulevaisuutta!
Heips, ite oon 14 v tyttö. Kamppaillu masennuksesta kauan ja ollu ihan maassa eikä mikään huvittanu tai tuntunu hyvältä. Oon saanu hoitoa ja ottanu apua vastaa. Ota sinäki ! Hold on pain ends!