Olen ollut noin puolitoista vuotta masentunut. Lopetin psykiatrilla käynnit noin puolivuotta sitten omasta tahdostani.
Minulla ei ole enää ketään jolle voisin puhua. Ala-asteella juttelin kuraattorin ja terveydenhoitajan kanssa. Ylä-asteella 1. Vihaan yli kaiken terkkaria. 2.En tule toimeen opettajien kanssa. 3. kappas jotain hyvääkin. Vai onko? Sama kuraattori.
En siedä puhumista psykiatreille. ”Miltä sinusta tuntuu kun tulet koulusta kotiin? Entä sen jälkeen?Ja entäpä sitten sen jälkeen?” Ihan ku joka viiden minuutti pitäisi pysähtyä ajattelaam, että miltä nyt tuntuu. JUU EI KIITOS! En varsinaisesti vihaa isääni, mutta olen niin täynnä ainaista jäkätystä kun minä ja äiti olemme niin tyhmiä. Sitten… Vielä lisää helvettiä. Paras ystäväni. Kanini kuoli noin neljä kk sittten. Olimme yhdessä yli seitsemän ja puoli vuotta. No. sai koiran. Ja vielä hienompaa. Kauheet paineet kasvattaa se. En enää tiedä yhtään mitä teen. Olin ennen niin itsevarma ja rohkea tekemään ja yrittämään. Lopetin harrastukseni.Aivan kaikki. En enää vain jaksanut. Joka päivä sinnittelen, että jaksaisin nousta uuteen päivään. Sinnittelen, että jaksaisin vielä vähän hymyillä. Olen koittanut jatkaa sitä vuoden. Aina olen onnistunut jotenkin kanini avulla. Se oli aina tukenani, vaikka tuskin sitä kukaan edes tajusi. Tai jos tajusi niin ei ainakaan välittänyt.
Masennus on vakava asia. Kärsin itsekin siitä. Olen 16-vuotias, kahden vuoden aikana 4 läheistä ihmistä on kuollut. Kaksi ystävää teki itsemurhan, yksi ystävä kuoli autokolarissa ja rakas, pitkäaikainen poikaystäväni kuoli mopokolarissa. Olen käynyt 7-luokasta asti psykiatrilla, kolmella erillä vieläpä. Tämä viimeisin määräsi minulle masennuslääkkeet, joita nyt olen syönyt lähes kolme kuukautta. Lääkkeet ovat nostaneet mielialaani, osaan jälleen katsoa asioita positiivisemmalla tavalla. Elämäni jatkuu, mutta vielä en tiedä, milloin saan lopettaa lääkkeiden käytön.
Ja vaikka lopetitkin psykiatrikäynnit, häneltä ehkä olisi hyvä kysyä lääkkeistä. Jokaisella on eri mielipiteet siihen, kannattaako niitä antaa alaikäisille ja mistä syistä. Mutta ne ihan tota auttavat.
Tsemppiä sinulle! :) Et ole yksin.
