olen ollu nyt vajana vuoden masentunut enkä ole puhunut kenenkään psykiatrin kanssa, lähinnä parin parhaan kaverini kanssa mutta hekään eivät näytä ymmärtävän että minusta tuntuu pahalta.en oikein edes tiedä mistä se alkoi varmaan siitä kun yhdellä parhaalla kaverillani jonka olin tuntenut tarhaikäisestä asti oli ollessamme 6 luokalla masennus.Hän kävi psykiatrilla ja jutteli minulle aisasta mutta hyvin pian tuon jälkeen aloin tuntea ahdistuneisuutta ja olin hyvin ärtynyt läheisille ihmisille.ajattelin vain että s eon joku teini-ikään liittyvä asia mitä kaikki aikuiset aina hokevat, mutta nyt olen 9 luokalla eikä asia ole mitenkään helpottanutt, päin vastoin vain pahentunut.eikä sitä auta yhtään se että riitelen lähes päivittäin vanhempieni kanssa varsinkin isäni. hän on pitänyt mninulle ja siskolleni jo pikkulapsesta asti hyvin tiukkaa kuria ja on ollut hyvin epäreilu minua kohtaan. viime kesälomalla sain kerättyä hyvin paljon itseluottamusta mutta hetikun koulut alkoivat jo heti ekana päivänä kuulin kun yhet tytöt haukkuivat ja nauroivat minulle.se vain jatkui ja jatkui ja meni lopulta vakavemmaksi ja henkilökohtaiusemmaksi. haluaisin puhu jollekkin asiasta varsinkin ettkä joku puhuisi isälle, mutta en uskalla. nyt masennus on jonkin verran helpottunut mutta ei se lähde ilman että puhun jolekkin.:/
Itse olen myöskin masentunut. Olen ollut juuri kuudennelta lähtien ja nyt olen lukiossa. Mulla on ollut välillä parempiakin kausia, lähinnä koulupsykologin ansiosta. Esimerkiksi sille voi mennä puhumaan, eikä se tietenkään saa puhua eteenpäin.
Hellou!
Kiva että kirjotit tänne!
Kuten jo itsekin tossa tekstissä sanoit sun pitää saada puhua asioista. Voisitko vaikka koulussa mennä jutteleen kuraattorille tai terkalle, opelle, sukulaiselle, kummille tai muulle luotettavalle aikuisell? Jos et halua yksin mennä niin pyydä vaikka joku kaveri mukaan. Sun kaverit varmasti tukee sua ja yrittää auttaa mutta ehkä nekin tuntee ettei ne oikeen tiedä mitä tehdä ja sanoa. Rohkeesti vaan juttelemaan jollekkin! (:
Tsemii :)
Täällä yksi kuutoselta lähtien masentunut. Olen ollut masentuneena jtn. yli puolitoista vuotta.Elikkäs nyt kasilla. Olen tässä huomannut, että henkilöt, jotka eivät koskaan itse ole olleet masentuneita eivät välttämättä ymärrä asiaa. Minun bestikseni väittää koko ajan, etten ole ollut masentuneena yli vuoteen. Kun taas eräs ystäväni jolla on ollut masennus hokee koko ajan huomaavansa minussa eroja ihmisiin jotka eivät ole masentuneita. Kai ne oireet osaa sit tunnistaa ku itel on ollu. Mä olen käyny paljon psykoil, mutta lopetin ku niistä ei ollu mulle apua. Olen siitä lähtien käyny vaa koulus kuraattoril puhumassa. En kylläkään ole huomannut saavani siitäkään enää apua. On hirveetä ku kaikki kiusaa haukkumalla tai tönimisellä jne.
