oon 15-vuotias tyttö. oon ollu jo sanoisinko noin. puol vuotta tosi allapäin, yksinäine, ahistunu, surulline, joskus jopa vihane. Mikää ei tunnu kiinnostavan ja oon ain tosi allapäi. Ennen olin tosi ilone, nauroin koko aja ja mulla oli paljon ystäviä. Nyt on kuitenki käyny sillee et mun kaikki ystävät on jättäny mut, enkä tiiiä syytä, saan joka pv kuulla et kuinka paska oon ihmisenä ja mite turha. Tunnen myös itteni jatkuvasti iha turhaks, saatan pyydellä anteeks mielessäni kaikilta että ees oon tääl ku ei kukaa kaipaa mua tääl oikeesti. [osa tekstistä poistettu] Mun mutsia ja faijaa ei kiinnosta, jos sanon niille jtn mun olosta nii ne vaa sanoo et se kuuluu teini ikää mut en kyl oikei tie. Joskus saan helpotettuu oloo [osa tekstistä poistettu] Oon ettiny netistä tietoo ja oon alkanu miettii et oonkoha masentunu? Ajattelin viel täält tulla kyselee, ku tää mll tuntuu luotettavalt sivulta.
Hei ”masennus(ko)?”,
kirjoituksesi herättää huolta ja olisi todella tärkeää, että saisit apua tilanteeseesi.
On tosi kurjaa, että ystävyyssuhteesi ovat loppuneet ja joudut kuulemaan loukkaavia asioita lähellä olevilta ihmisiltä. Et missään nimessä ole turha tai millään tavalla huono. Päinvastoin, olet arvokas itsenäsi ja tärkeä monelle ihmiselle!
Itsensä satuttaminen on vakava asia ja kuvaamasi päihteiden käyttö todella vaarallista terveydellesi ja hyvinvoinnillesi. Hetkellisen helpotuksen hakeminen itselle haitallisin keinoin usein vain lisää pahaa oloa. Olisi tärkeää, että saisit puhuttua tänne kirjoittamistasi asioista jollekin luotettavalle aikuiselle. Onko lähipiirissäsi ketään sellaista aikuista, jolle voisit puhua? Koulussa esimerkiksi terveydenhoitaja ja koulukuraattori ovat luotettavia aikuisia, jotka haluavat auttaa.
Uskon, että vanhempasi välittävät sinusta todella paljon, vaikka eivät ole osanneet ottaa puheitasi niin vakavasti. Voisitko kirjoittaa esimerkiksi kirjeen vanhemmillesi tai kopioida ja tulostaa tänne kirjoittamasi tekstin ja käyttää sitä apuna?
Jos haluat, voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20 (puhelu on maksuton) tai kirjoittaa Lasten ja nuorten nettiin, josta saat aikuisen vastauksen. Nuortennetin sivuilta http://www.mll.fi/nuortennetti/ löytyy myös ”aikuisen apua” – tekstejä, joihin voit halutessasi tutustua.
Ole rohkea ja pyydä apua – olet sen arvoinen. Tsemppiä sinulle!
Saatat olla masentunut, ainakin hieman vaikuttaa siltä. Ja kyllä, vanhempasi ovat oikeassa kertoessaan sen olevan ihan normaalia. Se ei kuitenkaan helpota oloa, tiiän sen kokemuksesta. Itse olin koulukiusattu yläasteella ja koska omakohtaisesti juttu tuntui tosi isolta, niin ei paljoa lohduttanut kuulla rehtorilta et pahempiakin on ollut. Eikä sunkaan vanhempas sais suhtautua tunteisiis noin kepeesti, varsinkin kun sä oot uskaltanu puhua heille, mitä kovin moni ei varmaan tee:). Vanhempienhan tulis olla lastensa tukena, mutta sellaisena he eivät valitettavasti aina tajua olla, vaikka rakastaisivatkin lapsiaan syvästi.
Sun kannattaa mielestäni mennä puhumaan jollekulle muulle kuin vanhemmilles, sillä puhuminen oikeesti helpottaa, jos vastapuoli vaan oikeesti osoittaa myötätuntoa ja kiinnostusta:) (itse tein sen virheen, et kerroin kaikest vasta kuukausia myöhemmin, tilanteen jo mentyä ohitse, ja huomasin et se ois kannattanu tehdä aiemmin). Sä oot kuitenkin ainutlaatuinen ihminen ja täydellinen just sellaisena kuin oot, vaikka muut sanois mitä. Toivottavasti saat apua:)!
itselläni on myös masennus ja oireesi ovat osittain minullekkin tutuja. Itse olen huomannut että kin saa purettua tunteitaan puhumalla tai kirjoittamalla tai tekemällä asioita joista pitää niin se kyllä yleensä auttaa. Minun on vaikea puhua tästä vanhempieni kanssa koskaa pelkään että he eivät ymmärrä. Onneksi on kuraattori ja muut sukulaiset jotka kuuntelevat, aina on joku joka haluaa kuulla mitä sinullekin kuuluu.
Jokainen ihminen on ainutlaatuinen, niin sinäkin. Tsemppiä!