Oon ollu lähiaikoina tosi masentunu ja opettaja on soitellut koulusta kotiin kun en ole jaksanut tehdä mitään. Olen ollut psykologilla ja muilla terapeuteilla 3 vuotta eivätkä nekään tunnu auttavan. Mitä teen ? Iltasin mun olo muuttuu entistä kurjemmaks kun mietin miten oon epäonnistunu kaikessa ja lähiaikoina isomummonikin kuoli. Joskus silloin kun oon niin masentunu niin koitan tehä ittelleni paremman olon, valitettavasti viiltelemällä. Oon puhunut siitäkin aikuisten kanssa ja ne on yrittäny löytää hyvän psykologin joka auttaa mua ongelmassa. Juttelen myös iltasin/öisin yhden ihanan ihmisen kanssa whatsapissa. Hän on minulle kaikki kaikessa ja ihana kaveri. Hän sai minut lopettamaan viiltelyn hetkeksi koska oli oikeasti tosi huolissaan ja sanoi, että jos jatkan, niin siitä ei voi seurata ainakaan hyvää.
Hän sanoi ettei halunnut menettää mua. Silloin en enää pystyny olee itkemättä ja sempä takia lopetin sen hetkeksi. Nyt ei olla juteltu vähään aikaan ja oon taas kääntymässä viiltelyyn. Mitä teen kun ammattiapu ei tunnu auttavan ?
Onko joillain muilla samoja kokemuksia ?
Aina on toivoa, aina!!
Koita puhua vanhemmillesi, kavereille kelle tahansa, ja yritä samalla piristää itseäsi! Esim. yhteinen päivä kavereiden tai vanhempien kanssa kaupoilla tai muussa kivassa paikassa, pieni retki jonnekin, harrastuksia…
Älä ala viiltelemään, se on turhaa ja vaarallista (ja inhottavaa), tiedän ja tiedät että pystyt olemaan viiltelemättä!
Yritä löytää iloisia asioita kaikesta, sitä kutsutaan asenteen muutokseksi sillä yleensä masentuneet ovat juuri pessimistejä, eli ajattelevat kaiken olevan aina turhaa, tylsää ja kaikki on toivotonta enkä minä onnistu koskaan missään, söhlään vaan kaikki, yritä sen sijaan ajatella että kaikella on tarkoitus ja että sinä selviät tästä koska sinä selviät! Jos et vaikka jaksa tehdä mitään niin nouse ylös, mene pienelle lenkille… Puhu ihmisille ja älä lopeta psykologia! Puhu hänellekin tästä ettei sinun mielestäsi psykologilla käynti auta mitään jne. ehkä hän keksii jotain parempaa?
Eli älä luovuta, sade loppuu aikanaan, niin myös tämä masennus! Pystyt siihen kyllä, tsemppiä ja halaus! :)
Ps. Vaikka ihmiset yleensä ajattelee että he ovat vain harmiksi, näin ei ole! Sinä olet tässä maailmassa tarkoituksella ja sulla on vielä koko elämä edessä! :)
