Hei. Täytän pian 17. Olen ollut 13-vuotiaasta asti masentunut. Olen myös siitä asti ollut nuorisopoliklinikan asiakkaana. Minulla on ollut nyt vuoden seronil 20mg. Se on auttanut jonkin verran, mutta mieleni on edelleen maassa. Siskollani todettiin skitsofrenia muutama kuukausi sitten. Minun olotilani on huonontunut vaikka syön lääkkeeni joka päivä.
[osa tekstistä poistettu] En koe tarvitsevani enään ketään ihmisiä ympärilleni, haluan koko ajan olla yksin. En voi mennä kauppaan ym. julkiseen paikkaan, koska saan siellä paniikkikohtauksia. Aina kun olen surullinen, vaivun tavallaan omaan maailmaani, ja kaikki murheet katoavat, mutta palaavat aina vain takaisin.
Olen jättänyt monta ystävääni taakseni, enkä oikeastaan tapaa enään ketään. Minun pitäisi mennä opiskelemaan syksyllä, mutta ajatus siitä ahdistaa ihan liikaa, en vain pysty oikeastaan tekemään mitään töitä tai opiskella, se tuntuu liian raskaalta. [osa tekstistä poistettu] Välillä kuulen,että joku kutsuisi minua nimeltä, ja välillä kaksi henkilöä kommentoi tekemisiäni,ulkonäköäni,ajatteluani,puhumistani,kaikkea.
Sairastuin 13-vuotiaana psykoosiin ja oireeni olivat sillon juuri tämä omiin oloihin ja omaan maailmaan vetäytyminen, mutta en kuullut silloin ääniä tai käskyjä, enkä suunnitellut itsemurhaa sen erikoisemmin.Minulla on todettu vaikea masennus,mutta tuntuu kuin tämä ei koskaan loppuisi, tunnelin päässä ei vaan näy valoa. Tiedän, etten ikinä pysty töihin tai opiskelemaan, enkä muutenkaan sulautumaan normaalien kansalaisten joukkoon. Nyt minuun on myös iskenyt ajatus, että psykologit ja lääkärini vainoavat minua ja haluavat tehdä elämästäni surkeampaa niin kauan, etten enään jaksaisi. En halua puhua heille enään mitään, sillä luulen ,että he antaisivat minulle vahvemmat lääkkeet tai laittaisivat minut osastohoidolle. Oikeastaan olen itse ajatellut osastohoitoa, mutten kuitenkaan pystyisi sinne menemään, ajatus ahdistaa liikaa. Ajattelin vain, että vaikuttavatko oireeni masennukselta, vai skitsofrenialta, vai voiko psykoosi uusiutua minulle? Tarvitsisin pikaisen vastauksen ja anteeksi näin pitkä viesti.
Hei nimimerkki ”väsynyt”,
viestistäsi herää kyllä iso huoli sinusta. Ainoastaan lääkäri voi antaa diagnoosin ja valitettavasti en osaa sanoa, ovatko oireesi merkki psykoosin uusiutumisesta vai jostain muusta.
Sen kuitenkin viestisi perusteella osaan sanoa, että tarvitsisit aikuisen konkreettista apua pikimmiten. Voisitko yrittää ajatella ja hokea itsellesi, että ne ajatukset, jotka väittävät lääkärien ja psykologien haluavan sinulle pahaa, ovat vääriä ja sairauden aiheuttamia ajatuksia? Masentunut mieli nimittäin näkee asiat, ihmiset, tilanteet ja koko maailman eri valossa. Totuus on kuitenkin se, että lääkärit ja psykologit ovat juurikin niitä ihmisiä, jotka haluavat ja voivat auttaa sinua. Jotta he voivat auttaa sinua, on synnyttävä luottamus ja olla halua voida paremmin. Onhan sinulla se halu? Älä heitä vielä toivoa paremmasta voinnista ja siitä, että pystyisit elämään terveemmän mielen kanssa. Se on mahdollista ja Sinulla on mahdollisuuksia!
Huono vointisi ei ole sinun syytäsi ja ansaitset saada kaiken avun voidaksesi paremmin. Lääkkeitä on myös erilaisia ja voi olla, että nykyinen lääkitys ei toimi sinulla parhaalla mahdollisella tavalla. Uskoisin, että tarvitsisit myös keskusteluapua, sillä pelkkä lääkitys ei useinkaan riitä parantamaan oloa. Kannattaa kuitenkin syödä lääkärin määräämät lääkkeet, mutta tuoda seuraavalla käynnillä esiin se, ettet koe niistä olevan apua. Silloin lääkäri voi miettiä, onko lääkitys sinulle sopiva. Lääkkeitä ei myös välttämättä tarvitse syödä lopun elämää.
Koska olet aiemmin saanut apua, niin uskon, että saisit sitä nytkin helposti. Asutko vanhempiesi kanssa? Kuka olisi sellainen aikuinen, kenen puoleen voisit kääntyä ja kertoa tuntemuksistasi? Kerro jollekin läheiselle aikuiselle ja pyydä apua. Osastohoidossa oleminen ei ole huono asia, jos siitä on apua. Siellä ainakin voi levätä, olla turvassa ja apu on lähellä ja sitä saa.
Voimia sinulle ja rohkeutta pyytää apua!!
Sinun tekstisi oli koskettavaa ja näen sinussa rohkean ja voimakkaan ihmisen olen 12w ja minulla varmaankin se edessä sinä tarvitset vain sosiaallisuutta minä en usko lääkkeisiin vaan ihmisen kehoon. Uskon että oireesi lähtevät pois kun elät omaa elämää ja aluksi koita joka ilta etsiä jotain hyvää tästä päivästä
Kuten aluksi olipas hyvää ruokaa tänään
Sinä onnistut kyllä