Masennus, yksinäisyys ja kiusaaminen
Moi! Mun on nyt pakko avautuu, koska en kestä muuten. Toivottavasti joku on kokenut samoja asioita ja voisi ymmärtää. Kirjaimellisesti ”mä oon sekaisin”. Tarinani alkaa:
Mun elämä on ollut aina vuoristorata. Kaveriongelmat tulivat nelosluokalla. Olin yhden Emmin( nimi on muutettu) kanssa bestis! Mutta me kuitenkin henkisesti kiisteltiin molempien kaverista Ellenistä(nimi on muutettu) Tuli paljon riitaa somessa. Välit meni poikki ja erottiin ikävissä tunnelmissa. PS. käytiin myös kolmestaan kuraattorilla selvittelemässä välejämme.Onneksi Emmi muutti pois, joka oli helpotus. Luulin että elämä palaisi raiteilleen, mutta erehdyin suuresti. 5 luokalla tutustuin tulevaan bestikseeni Taruun(nimi on muutettu) Meillä oli kivaa. Juttelimme ja nauroimme. Mutta 6 luokan syksyllä meni taas päin persettä! Taru kimppaantui Ellenin ja hänen bestiksensä Julian (nimi on muutettu) seuraan. kyl mää olin niittenkin kanssa mutta olin kyllä tosi ulkopuolinen. Yksinäisyys valtasi mielen. kävin juttelemassa Psykiatriksisen sairaanhoitajan kanssa ja juttelen edelleen. Kiusaaminen alkoi siinä ohessa. tunsin eristyvän luokasta. Minua tönittiin joskus, osoiteltiin, kuiskittiin ja puhuttiin pahaa. Olen heikko! en uskaltanut panna vastaan vaa aina suhtauduin tilanteisiin ”ei vaikuta mitenkään” olemuksella, vaikka mielessä tuolloin oli aina loputonta taistelua. Kiusaaminen satuttaa. Masentaa. Erosin pikkuhiljaa kaveriporukasta, koska en kestänyt niiden onnellisuutta. Jäin yksin. Ja olen edelleenkin. En pääse tästä masennuksesta mihinkään!! AUTTAKAA! ei psykiatrisen sairaanhoitajan apu kauheesti auta! Olen ihan mudassa. tuntuu ettei kukaan ymmärrä. Psyykkari on monesti sanonut että minun ikäiseni nuori kuuluisi olla iloinen ja onnellinen! No en kyllä ole! Ja ahdistaa mennä iha kauheesti kouluun kun ei oo kavereita. En oo kertonu tämänhetkisestä tilanteestani kaikkea, koska pelkään ettei kukaa jaksa lukee näin pitkää tarinaa. Toivottavasti joku voi auttaa, ymmärtää ja rohkaista. Sydämmellä<3Tyttö12v
Hei!
Hyvä kun kirjoitit tilanteestasi. Kurja kuulla, että kärsit kiusaamisesta, yksinäisyydestä ja masennuksesta. Mutta on hienoa, että käyt säännöllisesti juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, vaikka joskus tuntuukin ettei siitä aina ole hyötyä. On tosi tärkeää, että juttelet jollekin ja että joku aikuinen on kartalla siitä, miten voit. Kerrothan hänelle aina rehellisesti voinnistasi ja ajatuksistasi. Hän voi sitten tarvittaessa ohjata sinut tukevamman hoidon piiriin, jos tarvetta joskus on.
Sain sellaisen käsityksen, että huono olosi johtuu yksinäisyydestä ja kiusaamisesta? On ihan ymmärrettävää, että kouluun ahdistaa mennä, jos siellä ei ole kavereita ja tuntee olonsa yksinäiseksi tai ulkopuoliseksi. Kiusataanko sinua edelleen vai onko se jo ohi?
Jokaisessa koulussa täytyy lain mukaan olla kiusaamisen vastainen suunnitelma ja voit halutessasi pyytää, että saisit nähdä sen. Sen avulla voit arvioida, onko koulu tehnyt kaikkensa kiusaamisesi lopettamiseksi. Jos sinua kiusataan yhä, toivon, että jaksaisit kertoa siitä sinnikkäästi koulusi aikuisille. On heidän tehtävänsä saada kiusaaminen loppumaan ja luoda sinulle turvalliset puitteet käydä koulua.
Et ole ollenkaan ollut heikko, kun et ole noussut puolustamaan itseäsi! Vaatii aikamoista rohkeutta nousta kiusaajiaan vastaan. Päin vastoin, miellehän opetetaan pienestä lähtien, että ei saa lähteä mukaan riitelyyn, vaan täytyy toimia itse aina niin, että riidat loppuu ja kaikilla on hyvä olla. Älä siis soimaa itseäsi siitä, että et ole puolustanut itseäsi.
Siinä olen samaa mieltä psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, että sinulla on täysi oikeus olla onnellinen ja nauttia elämästäsi! Toivoisinkin kovasti, että löytäisit itsellesi seuraa. Onko vanhoista kavereistasi joku, jonka kanssa voisit mennä juttelemaan ja ehdottaa vapaa-ajalle jotain yhteistä tekemistä? Tai jos katsot ympärillesi, onko koulussasi joku toinenkin usein yksin? Tosi monet kärsivät yksinäisyydestä ja ilahtuisivat varmasti, jos joku huomaisi heidät. Olisiko sinulla rohkeutta tehdä aloite? Toisten seura piristää ja yhdessä kaikki tuntuu mukavammalta. On myös mukavaa, kun on jotain, mitä odottaa. Myös harrastuksista tai leireiltä voi löytää ystäviä.
Jos kaipaat juttuseuraa tai jonkun, jonka kanssa pohtia näitä asioita, niin olemme täällä sinua varten! Voit soittaa meille numeroon 116 111, jos kaipaat kuuntelijaa tai jos sinulla on vain tylsää. Puhelu ei maksa sinulle mitään ja palvelu on auki vuoden jokaisena päivänä, myös kesällä. Meillä on joka ilta myös chat, johon voi tulla juttelemaan ja lisäksi voit kirjoittaa meille nettikirjeen. Chat ja kirjepalvelu löytyy täältä Nuortennetistä.
Toivon sinulle kaikkea hyvää!
Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä