Moi.
Sinun kannattaisi mennä puhumaan olostasi esim. terveydenhoitajalle, kuraattorille tai psykologille. Voit myös soittaa ilmaiseksi Lasten- ja nuorten puhelimeen tai kirjoittaa kirjepalveluun. Pahan olon kanssa ei ikinä kannata jäädä yksin! Puhuminen auttaa monesti vähintään selkeyttämään omia ajatuksia, ja usein siitä on apua paljon enemmänkin. Ansaitset saada apua ja tukea. Kannattaa katsoa myös tuo ”Mistä apua?” -osio MLL:n sivuilta, löytyy tuolta sivun ylälaidasta :)
Tsemppiä ja halaus! =)
Hei,
hyvä, että päätit kirjoittaa tänne. Olet selvästi tuskissasi olosi kanssa ja siitä, ettet avun hakemisesta huolimatta voi vielä hyvin. Siitä voit olla erityisen ylpeä, että olet hakenut apua ja puhunut, puhunut, puhunut. Et ole pitänyt kaikkea sisälläsi, vaan olet antanut lähellä oleville mahdollisuuden auttaa.
Nyt tarvitsisit kuitenkin vielä rohkeutta ja voimia ottaa sitä apua vastaan, mitä kerrot sinulle olevan tarjolla, sekä jaksamista uskoa siihen, että asiat voivat vielä kääntyä paremmaksi ja sinä voit päästä masennuksestasi eroon.
Kuten kerrot, olet kokenut aivan liikaa kaikkea lyhyen elämäsi varrella. Ethän enää joudu kokemaan/näkemään esim. mainitsemaasi perheväkivaltaa? Jos joudut kokemaan turvattomuutta, väkivaltaa tai jokin ihmissuhteesi on kovin haastava, niin ne luonnollisesti eivät ainakaan helpota oloasi ja niihin tulisi saada muutos.
Voisitko ajatella, että tarvitset hieman enemmän aikaa, kärsivällisyyttä sekä apua ja tukea, jotta pääset kokemiesi asioiden aiheuttamien kipujen kanssa voiton puolelle? Voisitko ajatella, että kääntäisit kipeät kokemuksesi lopulta vahvuudeksi – olisit entistä rohkeampi, vahvempi ja viisaampi vastoinkäymisten edessä sekä mahdollisesti auttaisit muita kovia kokeneita uskomaan ja jaksamaan? Näin on moni ihminen tehnyt, kun on saanut selätettyä oman mielensä synkkyyden.
Kerrot, että sinulla on upeita ihmisiä ympärilläsi. Ammenna heistä! Kerro heille huolistasi, ota heiltä tukea ja rakkautta vastaan, mutta myös nauti mukavista hetkistä heidän kanssaan. Mitkä asiat tuovatkaan sinulle edes hieman iloa ja nautintoa elämässä, niin muista tehdä niitä asioita. On se sitten musiikki, kaverin kanssa leffassa käyminen ja jutteleminen, hyvä ruoka… Jos suinkin pystyt, yritä keskittää ajatuksiasi ja tekemisiäsi mahdollisimman paljon hyvään. Niistä saat voimaa edes vähän ja ne pitävät sinut käynnissä, vaikka masentunut olo tällä hetkellä valtaisi suurimman osan mielestäsi/ajastasi.
Kannustan sinua lämpimästi puhumaan niille aikuisille, ketkä ovat tarjonneet sinulle apua aiemmin. En usko, että voit hävitä siinä mitään. Jos et jaksa puhua, niin kirjoita heille. Ja itsellesi, nimittäin tunteiden kirjoittaminen auttaa monia silloin.
Jos haluat jutella nimettömänä jonkun kanssa, niin voit soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111 ja jutella ilmaiseksi luottamuksella.
Toivon, että saisit täällä kommentteja muilta nuorilta, jotka ovat selättäneet masennuksensa. Uskon ja toivon, että alat voimaan paremmin mahdollisimman pian. Halauksia ja voimia sulle!
Edellisvuonnna vuonna minäkin itkin joka ilta. En ole joutunut kokemaan paljoa mitään pahaa, ja kotonakin oli kaikki hyvin. Se oli ihan loppuvuotta 2012, kun yhtäkkiä aloin pelätä kaikkien minulle rakkaiden puolesta. Puhuin asiasta äidille parin viikon jälkeen, ja pian lakkasin pelkäämästä. Olin iloisempi, enkä kantanut huolta kaikesta. Yhtenä iltana 2013 syksyllä aloin taas pelätä. Puhuin äidilleni, ja se meni ohi. Minun ei tarvinnut murehtia mistään, mitä ei ollut tapahtunut. Minulla ei ole masennusta, joten siinä mielessä tilanteesi on erilainen. Minä vietin paljon aikaa ihanien ihmisten kanssa juuri tuolloin, ja sinunkin kannattaa tehdä niin. Jos sinulla on mahtavia ihmisiä ympärilläsi, ja luotat heihin, puhu heille masennuksestasi. Kerro, miltä sinusta tuntuu ja tee asioita, joista pidät. Juttele luotettavalle aikuiselle ja vietä niin paljon aikaa kuin voit hyvässä seurassa tehden mukavia asioita. Toivottavasti pääset yli masennuksestasi, ja sen tehtyäsi voit auttaa muita masentuneita, jotta hekin onnistuisivat siinä. Vai onko lähipiirissäsi joku muu masentunut? Yritä jutella hänen kanssaan ja selättäkää masennuksenne yhdessä.
Tekstistäsi näkee, että olet selvästi tuskissasi. Toivotan sinulle parempaa tulevaisuutta!
Heips, ite oon 14 v tyttö. Kamppaillu masennuksesta kauan ja ollu ihan maassa eikä mikään huvittanu tai tuntunu hyvältä. Oon saanu hoitoa ja ottanu apua vastaa. Ota sinäki ! Hold on pain ends!
Hei,
hienoa, että uskalsit kirjoittaa tänne! Tämä voi toivottavasti olla ensimmäinen askel siihen, että uskaltaisit avautua myös jollekin läheisellesi ja pyytää apua.
Sinulla ei ole mitään nolostelun aihetta siinä, että koet itsesi masentuneeksi. Jokaiselle voi tulla sellainen vaihe elämässään, että kokee pahaa oloa ja jopa masentuu. Se ei ole ihmisen omaa syytä ja olo voi myös parantua. Ymmärrän silti sen, että omista vaikeista ja epäselvistäkin tunteista ja ajatuksista on hankala puhua ääneen tai ylipäänsä kenellekään. Mutta kun ymmärtää sen, että ”tämä ei ole mun syytä, voin ja ansaitsen saada apua olooni/tilanteeseeni”, niin olo saattaa helpottua jo himpun verran, kun taakkaa saa jaettua jonkun kanssa.
Jos ihminen satuttaa itseään tai muita ja/tai on hengenvaarassa, niin osastohoito voidaan nähdä hyvänä tai jopa välttämättömänä. Mutta en usko, että sinun tilanteessasi osastohoito olisi ensisijainen vaihtoehto, koska et satuta onneksi enää itseäsi. Jos sinua kuitenkin jännittää kertoa siitä vanhemmillesi, niin voisitko kertoa heille tai toiselle heistä, että sinulla on ollut paha olo jo ”x” ajan ja pelkäät, että sinulla on masennus? Voisit kuvailla noita oireita (väsymys, surullisuus yms..), mutta jättää tuon vahingoittamisen kertomatta tässä vaiheessa. Olet kuitenkin päässyt siitä eroon. Sitten, jos pääset esimerkiksi juttelemaan jonkun ammattilaisen kanssa, niin voit hänelle kahden kesken kertoa, etenkin jos pelkäät sortuvasi vahingoittamiseen uudelleen.
Jos isäsi suhtautuminen pelottaa sinua, niin voisiko olla helpompi kertoa ensin vain äidillesi kahden kesken? Tai kirjoittaa äidille vaikka kirje, jossa kuvaat oloasi ja myös pelkoa siitä, miten hän reagoi asiaan. Olisi nimittäin tosi tärkeää, että saisit kerrottua jollekin, ettei olosi pahene entisestään. Vanhempasi voivat auttaa sinua saamaan apua ja tukea sinua.
Muista, että voit aina soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111 tai kirjoittaa nettikirjeen lasten ja nuorten kirjepalveluun.
Paljon rohkeutta sinulle ja mahdollisimman hyvää kesää!
Heippa,
masentunut mielialasi on kestänyt jo pitkään ja siksi kannustan sinua juttelemaan aikuiselle. Kuka voisi olla sellainen aikuinen, jolle voisit kertoa pahasta olostasi? Jos kotona et koe hyväksi jutella, niin koulussa terveydenhoitaja, kuraattori tai opettaja ovat aikuisia, keille voi jutella silloin, kun on jotain huolenaihetta.
Kannustan sinua soittamaan myös Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111. Sinne voit nimettömänä ja luottamuksella kertoa mistä tahansa ja vaikka itkeä pahaa oloasi.
Olosi voi vielä kääntyä paremmaksi, kunhan et jää yksin synkkien ajatustesi kanssa! Ansaitset ja voit saada apua! Paljon rohkeutta sinulle!
Olen 12 vuotias tyttö ja olen melkeinpä kokenut saman… Minä vain tiesin mistå masennukseni johtuu… Voisin tulla vaikka kikkaamaan :-) kertoisitko kikkisi niin voisin tulla puhumaan :)
Oon 8lk tyttö ja itelläni on toi ihan sama tilanne tällä hetkellä. Ite en myös keksi mitään syytä miks masennuin niin syvästi mutta nyt mulla on jo vähän parempi olo aina välillä. Menin kaverin tuella vaa puhuu kuraattorille ja eipä niistäkää jutteluista tuu melkee mitää ku siellä en voi tehä mitää muuta ku itkee ku itelläkää ei oo ketää kelle vois tost vaa näyttää sun tuntees ku on paha olo ja muutenki. Itelläni pyörii joka ilta että ois parempi luovuttaa nii kaikilla ois parempi elämä mutta toisinaan musiikki on pelastanu sen etten oo viel tehny sitä jonku takii. Mun ainainen toive on myös että ois joku luotettava jolle sais purkaa ja itkee pahaa oloo. Itel on just se että muut luottaa muhun ja purkaa niitten pahaa oloo mulle mut en viitti sit niille vaa mennä yks äkkii purkaa sitä mun pahaa oloo enää sit ku niil on parempi olo.Mutta suosittelen ja kannustan suo todellakin menee puhuu vaikka kuraattorille itel se on just ton auttanu et siel sit saa ainaki itkee nii paljon ku haluu. Mut kyllä sä pääset massennuksest varmasti eroon viellä! :)
Hei,
Hyvä, että otit yhteyttä meihin, olit tosi rohkea. Kirjoitit vakavasta asiasta, jonka selvittämiseen tarvitset aikuisen apua. Kannustan sinua kertomaan ajatuksistasi jollekin luotettavalle aikuiselle lähelläsi. Olet kestänyt paljon yksin, mutta nyt on aikuisten tehtävä auttaa sinua. Voisitko kuitenkin ajatella, että kertoisit mietteistäsi avoimesti äidillesi tai sinua hoitaneelle lääkärille? Voit kertoa ajatuksistasi aivan samalla tavoin, kuin kerroit tänne meillekin, sain hyvin kiinni olostasi. Uskon, että kun kerrot ajatuksistasi aikuisille, huolesi lähtisivät selviämään ja olosi voisi parantua. Voit rohkeasti ottaa asiat puheeksi ja silloin he voivat paremmin myös auttaa sinua, kun tietävät, mitä todella ajattelet.
Jos tuntuu, että kertominen puhumalla jännittää tai on mahdoton ajatus, niin mitä luulet, voisitko kirjoittaa esimerkiksi kirjeen äidille, lääkärille tai nuorisopsykiatrille? Hienoa, että sinulle on varattu aika nuorisopsykiatrille. Hän on tottunut tekemään töitä nuorten kanssa, joten olethan rohkea ja kerrot, miltä sinusta oikeasti tuntuu? Olet kaiken avun arvoinen ja olosi voi helpottua, kun vain uskallat ottaa seuraavan askeleen kertomisessa. Ensimmäisen olet jo ottanut, kun kirjoitit tänne meille!
Voit myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20 (puhelu on maksuton ja luottamuksellinen) tai kirjoittaa MLL:n Lasten ja nuorten nettikirjepalveluun (www.mll.fi/nuortennetti). Saat kirjeeseesi henkilökohtaisen vastauksen luotettavalta aikuiselta. Voit myös chatata kanssamme ma-ke klo 17-20.
Huippua kuulla, että sinulla on ihana poikaystävä. Vietä hänen kanssaan aikaa ja voit kertoa myös hänelle, jos ahdistaa. Vaikeissakin hetkissä on tärkeää pitää kiinni niistä pienistä hyvistä jutuista, mitä elämässä on ja poikaystäväsi on yksi sellainen. Tehkää yhdessä kivoja juttuja, mistä pidätte, se auttaa sinun oloosi myös muuten. Vaikka tuntuu, että elämässä ei juuri nyt valoa meinaa näkyä, niin uskon, että toivoa on. Ethän jää ajatustesi ja huoliesi kanssa yksin, olemme mielellämme tukenasi!
Heippa!
Masennus on vakava ja elämäniloa kuluttava asia. Se ei kuitenkaan tarkoita ettei se olisi jo pelkästään esim. keskustelemalla ja terapialla parannettavissa ja tarvittaessa myönnetään myös muita apukeinoja.
En tunne sua, joten en tiedä minkälainen elämäntilanne sulla on tai onko sulla ollut elämässäsi jotain vaikeaa, traumatisoivaa tms.
Paras oikeasti toimiva vinkki, vaikka niin kliseinen ja arvatenkin muuten yleinen mutta silti oikeasti hyvä on, että puhu ja juttele jollekin.
Siis se puhuminen auttaa ahdistuksessa ja muussa niin paljon etten voi sitä sanoin kuvailla, jos sulla on siis vanhempi tai muu luotettava aikuinen jolle voit sanoa tuntemuksistasi, tee se.
Kaksinkin jaettu huoli on paljon kevyempi kantaa kuin yksin!
Sanoit että et saa ”iloa lähes mistään enää” ja toivon että voisit tehdä niitä asioita joista sitä iloa kuitenkin löydät! Onko sulla jotain turvallista paikkaa, kivaa harrastusta tai muuta mistä saat sitä iloa edes hiukan elämääsi?
Jos MLLn säännöt vaan sallii, niin jos yhtään musiikista ja siihen liittyvistä lyriikoista välität, niin suosittelen kuuntelemaan esimerkiksi Josh Grobanin ”Don’t give up (you are loved)” tai jotain sinne päin. Sanat on englanniksi ja hyvin rohkaisevat, suosittelen. Pääidea on, älä luovuta koska sua rakastetaan ja oman tulkinnan mukaan Jumala nostaa syvimmästäkin kuopasta ylös, kantaa painavimmankin huolen ja avaa silmät ihan uuteen elämään.
Toivon sulle kaikkea hyvää ja siunausta elämääsi! Älä missään nimessä lopeta taistelemista sillä vaikka välillä elämä potkiikin välillä lujaa keuhkoihin niin se uusi hengenveto tuntuu aina paremmalta.
Jos sulle sopii niin haluaisin muistaa sua rukouksessa, Jeesus tietää meidän huolemme ja pitää meistä huolta. Ole turvallisella mielin, asioilla on tapana järjestyä!
http://www.mll.fi/nuortennetti/mielenterveys/mieli_maassa/syyta_huoleen/
Tuolta pääset kattomaan.
Joskus kun kävelen suojatiellä niin vaan mietin et [osa tekstistä poistettu]
Hei nimimerkki ” Tyttö 12 wee”
Kiitos viestistäsi. Onpa hyvä kun kirjoitit ajatuksistasi tänne meille, etkä jäänyt pohtimaan niitä vain yksin.
Viestisi perusteella minulle tulee tunne, että sinun on paha olla. Olen pahoillani, että sinulla on tuollainen olo. Jäinkin miettimään, onko tämä olo vasta nyt lähiaikoina alkanut vai onko sinulla ollut tuollainen olo jo pitempään? Onko jotakin sattunut? Pahan olon taustalla voi olla monenlaisia asioita ja olisikin tärkeää tietää, mitkä asiat tuottavat sinulle pahaa oloa, jotta voisi miettiä miten niihin voisi vaikuttaa ja puuttua. On taustalla mikä asia vaan niin se ei ole liian pieni tai iso, jotta sille voisi tehdä jotakin ja siihen ihan varmasti voi vaikuttaa! Muistathan, että olet kaiken avun ja tuen arvoinen ja haluan sanoa sinulle, että olet hyvä, arvokas ja tärkeä juuri tuollaisena kuin olet!
Oletkohan jutellut pahasta olostasi jollekin luotettavalle aikuiselle? Kuvaamasi ajatukset ovat sellaisia, että niistä olisi aina hyvä kertoa aikuiselle eikä niiden kanssa tulisi jäädä yksin. Usein asioista juttelu ja niiden jakaminen sekä se, että niiden kanssa ei jää yksin saattaa helpottaa oloa. Voisit kertoa ajatuksistasi vaikkapa vanhemmillesi tai koulussa opettajalle, psykologille tai kuraattorille. Koulun työntekijät ovat siellä juuri teitä lapsia ja nuoria varten ja haluavat varmasti auttaa ja tukea teitä erilaisissa tilanteissa. Heillä myös on kokemusta monenlaisista asioista ja siksi he varmasti myös osaavat sinuakin tilanteessasi auttaa. Kenet kokisit sellaiseksi aikuiseksi, jolle voisit ajatuksistasi ja olostasi jutella? Vaikutat fiksulta ja rohkealta, kun kirjoitit asioistasi jo tänne. Siksi uskonkin, että sinusta on myös puhumaan asioistasi jonkun luotettavan aikuisen kanssa!
Silloin, kun olo on alakuloinen on myös hyvä keskittyä tekemään sellaisia asioita jotka tuottavat itselle hyvää mieltä. Millaiset asiat tuottavat sinulle hyvää mieltä? Joku tykkää piirtää, kirjoittaa päiväkirjaa tai vaikka kuunnella musiikkia, kun taas toinen nauttii elokuvien katselusta tai vaikkapa kävelyllä käymisestä. Toivottavasti sinäkin löydät sellaisia asioita, jotka tuottavat sinulle hyvää mieltä ja olosi helpottuu. Muistathan, että vaikka nyt elämä tuntuu synkältä niin ehkä jo huomenna tiedossa voikin olla valoisampi päivä!
Voit halutessasi jutella asiasta myös Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20, chatissa ma-su klo 17-20 tai kirjoittaa vaikka nettikirjeen. Yhteydenotot ovat nimettömiä ja täysin ilmaisia. Päivystäjät ovat siellä juuri teitä lapsia ja nuoria varten!
Valonpilkahduksia talveesi!
Lämpöisin terveisin,
Lasten ja nuortennetin päivystäjä