Moi, oon 15wee tyytö. Käyn 8-lk. Ois kiva jos voisitte joku kertoa onko normaalia vai pitäskö mun hankkia apua jostain. kiitos jos jaksatte lukea.
Kaikki alko 7 luokan loppupuolella yhestä syystä mitä en tässä jaksa alkaa selittämään. Ei se mikään iso juttu ollu. Mut mä tulin sen takia tosi surulliseksi. Sitte kesäloma alko ja olin surullinen vaa kokoajan. Se meni yhessä vaiheessa siihen että itkin joka ilta. Kirjotin sillon aina ylös miltä musta tuntuu koska tuntu et se auttais. Tätä kesti suuren osan kesää. Kerran sillain että itkin illalla itteni uneen ja sitten aamulla kun heräsin purskahdin melkeen heti itkuun. Eikä se syy miks alunperin tulin surulliseks edes ollu mitenkään niin iso. Sitte pääsin siitä hetkeks eroon kesän loppupuolella ja olin tosi helpottunu. Mut nyt vähän sen jälkeen kun 8 luokka alko se tuli pikkuhiljaa takasi. Ekaks vähän lievempänä ja sitte se paheni. Välillä ollu nii pahaa että on pitänny niellä itkua ettei äiti näkis. Tää tulee aina illalla ku saan aikaa olla yksin ja miettia asioita. Kyl koulussakin alkaa välillä iha yhtäkkia masentamaan ihan hirveesti.
Meillä on äidin kanssa tosi tiukka rahatilanne ja äiti on sairastunu masennukseen ja on saanu siihen lääkkeet. Se on nyt parantunu siitä mutta sanoo aina välillä mulle että taas ahdistaa niin paljon että pelottaa että se tulee takasin. Mun vanhemmat onsiis eronnu ku olin 6. En sentakia uskalla sanoo äitille mitään koska tiiän ettei se kestäis sitä ja se masentuis uudestaan.
[osa tekstistä poistettu]
Mutta en sillain usko että tää olis mitään vakavaa koska oon mä myös siinä sivussa tosi positiivinen ihminen ja nauran paljon varsinki kavereiden kanssa. Mutta yhtäkkiä joku pikkujuttu laukasee sen et alkaa masentaa. Mitään paino tai uniongelmia ei ole ollut.
Kertokaa mulle mitä tehdä.
Kiitos.
Se on ihan normaalia, jos on murrosiässä mieli maassa pidempiäkin jaksoja, mut jos se on useempia viikkoja melkei koko aja, se ei enää oo normaalia. Mä kyllä sanoisin, et jos susta yhtää tuntuu et sul on liian pitkää mieli maassa, nii mee puhuu terkkarille.
Masennus voi ilmestyy ihmisillä eri tavalla, toisia voi esim. väsyttää iha hirveesti ja toiset ei saa millää nukuttua; toiset rupee ahmimaa ruokaa, toisten ruokahalu katoo; toisilla ei tuu tollasii muutoksii. Mut yhteinen seikka on se, et mieli on pitkiä aikoja maassa. Masennuksessa on nii paljo erityyppisii oireita, et ei voi sanoo kuitenkaa vaa siitä et itkee paljo, et ois just se masennus.
Tää on vähä toistavaa tekstiä, mut kuitenki, yhteenvetona, jos sua huolettaa, hae apua. Jos sulla ei oo sitä nii hyvä, mut jos on, nii sä saat apua.
Jaksamista sulle! C:
Moi.
Itse olen lievästi masentuneeksi diagnisoitu 13 (lähs 14) vuotias tyttö.
Käyn nuorten vastaanotolla puhumassa asioistani,vaikka olenkin vain LIEVÄSTI masentunut. Olo on aika samanlainen kun sulla,että itkettää ja on mieli maassa. Itken aika usein ja äksyilen äidilleni.
Jos et halua kertoa äidillesi kerro jollekkin muulle aikuiselle jonka kanssa voit miettiä mitä tehdä esim.kouluterveydenhoitajalle.
mulle tuli viime kesän ajaks just tollanen hirveä olo. mä itkin ja olin vaan yksin koko ajan. yritimpä myös kirjotella ylös niitä pahanolon ajatuksia, mutta poltin ne paperit jotta kukaan ei olis nähny niitä.
sun pitäis nyt tukea sun äitiä ja olla sen kanssa, niin ehkä molemmilta menis masennus pois. toivon sulle nyt parempaa alkanutta vuotta! PS.voisitkohan ehkä tehdä jotain kesätöitä? se auttaisi siihen rahatilanteeseen.((:
Hei kiitos tosipaljon ku jaksoitte lukee :) ja kiitos paljon avusta myös.