Siirry sisältöön
ahistaa

Moi!
Otsikko varmaan kertoo kaiken,eli siis mietin onko minulla masennus.. itse en siihen usko,mutta kaverit ja porukat on alkaneet kyselemään voinnista ja kehottavat puhumaan jollekkin ammattilaiselle,mutta tuntuu vaan niin hankalalta lähteä puhumaan jollekkin vieraalle joten ajattelin ensin kirjoittaa tänne.
Tätä on jatkunu nyt jo jonkun aikaa,ensin se alko unettomuutena. En saanut nukuttua vaikka kuinka yritin,ja lääkäri määräsi sitten unilääkkeet. Ne auttoivat jonkun aikaa,mutta siihen se teho sitten loppui. Kokeilin vaikka mitä,mutta loppujen lopuksi annoin vaan periksi kun mikään ei auttanut. Unettomuutta on siis vieläkin,ja sen lisäksi lakkasin syömästä melkein kokonaan. [osa tekstistä poistettu] Lisäksi minua ei nykyään kiinnosta yhtään mikään,ei kiinnosta käydä koulussa tai tehdä mitään. Olen myös alkanut juoda todella usein,joka viikonloppu ja koko viikonlopun putkeen,joskus se venähtää vähän pidemmällekkin. Tuntuu myös etten jaksa enää,mutten ole kuitenkaan edes harkinnut itsemurhaa. Ei ole oikeastaan tapahtunut mitään pahaa eikä ole mitään mielen päällä,mutta kun ei vaan kiinnosta. Alan itsekkin jo huolestua kun koulussa käynnistä ei tule yhtään mitään,olen lintsannut monta kertaa kun ei aamulla huvita lähteä kouluun. Yleensä aamulla ei huvita edes nousta sängystä ylös. Lisäksi olo tuntuu koko ajan ahdistavalta,enkä tiedä mitä teen. Olen kuitenkin melko sosiaalinen,saan helposti uusia kavereita ja kavereiden kanssa kyllä kiinnostaa olla.
Sitten on vielä se,etten oikein osaa puhua kenellekkään,enkä osaa näyttää tunteitani. Haluaisin kyllä apua,mutta en tiedä haluanko jutella ventovieraalle ihmiselle. Haluaisin vaan tietää,mitä teen jotta saan olon paremmaksi ja kaikki alkaisi taas kiinnostaa?

MLL Ylläpito

Hei,

hyvä, että päätit kirjoittaa tänne. Tosiaan, masennus on sairaus, jonka vain lääkäri voi diagnosoida, mutta se on merkki jostain epätavallisesta, että vanhempasi ja ystäväsi ovat ilmaisseet huolensa sinusta. On hienoa, että ympärilläsi on välittäviä ihmisiä! Unihäiriöt ovat myös merkki jostain ja niihin haitkin jo apua, tosin lääkkeet eivät pidemmällä tähtäimellä auttaneetkaan.

Sinulla itselläsi on motivaatiota voida paremmin, joten se on jo hyvä lähtökohta parempaan vointiin. Kuulostaa siltä, että tilanne on jatkunut jo sen verran pitkään, että ulkopuolisen apu voisi olla paikallaan. Puhuminen ventovieraalle voi todella tuntua oudolta ja hankalalta, etenkin alkuun, mutta usein alkuun pääsemisen jälkeen ja luottamuksen kasvettua, se helpottaa.

Olisiko sinulla koulussasi sellaista aikuista, esimerkiksi terveydenhoitaja tai koulupsykologi, jolle voisit mennä juttelemaan? He ovat koulussa juuri tällaisia tilanteita varten ja haluavat auttaa. Jos puhuminen vain tuntuu tosi vaikealta, niin voisitko kirjoittaa heille, kuten kirjoitit tännekin? Nuortennetin Mistä apua? -osiosta löytyy myös Huoli puheeksi -lomake, jota voit käyttää apuna.

Jos haluat ”harjoitella” puhumista tai muuten vain jutella, voit aina soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111, jossa saat jutella luotettavan aikuisen kanssa täysin nimettömänä. Puhelu on sinulle maksuton ja se on auki arkisin klo 14-20 ja la-su klo 17-20.

Rohkeutta ja kaikkea hyvää sinulle!

seniori

Toi on normaalia. Eikä kukaan täällä voi diagnosoida sulle mitään. Vain lääkäri voi verikokeiden yms avulla todeta sulle masennuksen tai muun sairauden.

Mutta tosiaan teini-iässä moni ajattelee noin. Tee asialle jotain. Älä heittäydy heikoksi!!!!

Vastaa aiheeseen: Masennusta?

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top