Tätä samaa oon kestänyt jo aika pitkään.
Nyt päälle vuoden ollut säännöllistä pahaa oloa, ja puolen vuoden ajan ollut jokapäiväistä ja alkanut olla vähän vakavampaa.
Kesän kärsin unettomuudesta ja itkettyäkin tuli useammin.
On ollut tyhjä olo toisesta luokasta asti kun vaihdoin koulua ja mua alettiin kiusaamaan. Kolmannellakin jatkui kiusaaminen uusien tyyppien toimesta.
Tällöin mietin ensimmäistä kertaa josko kuolema korjaisi kaiken.
Neljäs luokka meni aika huonosti, koitin unohtaa pahan olon roikkumalla ulkona jatkuvasti kavereiden kanssa, eikä läksyjäkään tullut hirveästi tehtyä.
[osa tekstistä poistettu] Viidennellä kaikki hieman kirkastui,
mutta kaikki käänty taas perseelleen kuutosluokan syksyllä.
Vuoden vaihteesta sitten lähti lopulta alamäki.
[osa tekstistä poistettu] ja eritäydyin kaikista täysin.
[osa tekstistä poistettu]
Tää oli mun sen aikainen ahdistuksen pakokeino.
Aloitin sitten tänä syksynä seitsemännen luokan,
ja välillä saattaa poikkeuksellisesti olla hieman parempi olo.
[osa tekstistä poistettu]
mutta koitan pitää itseni satuttamisen vain ajatuksina.
Yritin ensimmäisen kerran itsemurhaa, mutta se epäonnistui.
Äiti on huomannut mun [osa tekstistä poistettu] mutta mulla on vaikeuksia puhua sille.
Isällekkään en voisi puhua.
Olen käynyt seitsemännen luokan aikana kerran koulupsykologilla,
mutta se ei auttanut mitään, ja tuntui hieman tyhmältä siellä.
Inhoan empatiaa ja säälittelyjä, joka hankaloittaa kenellekkään puhumista.
Voisin nyt tähän lisätä että oon ollut nyt jo jonkin aikaa todella agressiivinen ja tuntuu että satutan sillä muuta perhettä.
jonkin aikaa sitten lensi puhelin seinään ja nyt pirstaleina mun raivokohtauksen takia.
Mukavaa jos jaksaa lukea tuon, mutta ei tarvitse.
Mun oikea kysymys on että missä voisin puhua jollekkin näistä asioista ja tarvittaessa saada diagnoosin. Haluaisin päästä pykiatrin puheille,
mutta nämä käynnit ovat kuitenkin aika kalliita, enkä haluaisi pyytää jotain tällaista kun perheemme tulot eivät muutenkaan ole kovin suuret.
Tuntuu että olen karmea taakka muulle perheelle henkisesti ja rahallisesti, enkä haluaisi vain lisätä taakkaa koska mulla on päässä vikaa
Hei,
pahoittelut, että olet joutunut odottamaan viestisi julkaisua. On hyvä, että kirjoitit! Toivottavasti näet vielä vastauksen/-t.
Olet kyllä joutunut kestämään enemmän tai vähemmän pahaa oloa monta vuotta. Ei siis ihme, että koet sen kestäneen jo liian pitkään. Pahan olon ei kuitenkaan tarvitse kestää ikuisuutta! Sinä voit saada apua ja alkaa voida ajan kanssa paremmin. Olet vielä kovin nuori ja sinulla on monia vaiheita edessä elämässäsi. Minusta on hienoa, miten olet alkanut pitää itsetuhoisia ajatuksia vain ajatuksina ja pystynyt olemaan ainakin välillä toimimatta niiden pohjalta. Olet löytänyt itsestäsi voimaa tähän ja toivon, että jaksat jatkaa samaan malliin.
Voisiko aggressiivinen käytös liittyä pahaan oloosi? Tuleeko aggression tunteita tietyissä tilanteissa, esim. kun tulee riitaa tai joku alkaa ärsyttää kotona? Koetko, että pinnasi palaa herkästi?
Olen samaa mieltä siitä, että olisi hyvä, jos pääsisit juttelemaan ammattilaisen kanssa. Sinun olisi mahdollista saada lähete lääkärille esimerkiksi terveydenhoitajan kautta. Onko koulussasi terkkaria ja koetko, että voisit mennä hänen juttusilleen? Sinun ei yhtään tarvitse miettiä rahallista puolta, vaan sinä voit saada apua ilman suurta/minkäänlaista rahallista kulua. Eli missään nimessä älä jätä hakematta apua sen pelossa, että perheesi taloudellinen tilanne nurjahtaisi.
Jos sinusta tuntuu hankalalta kertoa asioista terveydenhoitajalle, niin voisitko kirjoittaa ajatuksesi jo ylös etukäteen tai käyttää apuna Huoli puheeksi -lomaketta? Löytyy Nuortennetin Mistä apua? -osiosta. Sen voi tulostaa ja ruksia itseä koskettavat kohdat. Osasit kirjoittaa tänne palstalle todella kuvaavasti omasta olostasi ja ajatuksistasi, joten sitä taitoa kannattaa hyödyntää myös apua hakiessa, jos vain itse sen koet sopivaksi ja luontevaksi.
Toivottavasti uskaltaudut terkkarin tai muun aikuisen juttusille jo ensi viikolla!
Jaksamista, rohkeutta ja toivoa paremmasta!