Otsikko kertoo jo paljon. Olen jo jonkin aikaa ollut todella väsynyt.
En jaksa tehdä mitään; harrastukset ovat jääneet taka-alalle.
Syön tuskin mitään. Jätän kouluruokailut aina väliin, ja kotona sulkeudun yleensä omaan huoneeseeni purkamaan pahaa oloani kirjoittamiseen. En viitsi edes lähteä hyvien ystävieni kanssa puuhaamaan mitään. Olo on vain jotenkin voimaton.
Päässä pyörii paljon kaikenlaista. Joskus tuntuu siltä, että haluan vain mennä johonkin nurkkaan makaamaan ja kuolla siihen, eikä kukaan jäisi kaipaamaan.
Vihaan itseäni. Olen mielestäni ruma ja ylipainoinen. Koulussa tuntuu, että muutamat ihmiset puhuvat pahaa selän takana. Itken usein yksikseni.
Koulu menee hyvin, minulla on paljon ystäviä eikä perheessä ole ongelmia ( tosin rahasta on hieman pulaa ). Silti masentaa.
En ole puhunut asiasta kenellekään. En luota aikuisiin, enkä viitsi vaivata kavereitani omilla asioillani. Tännekin kirjoittaminen tuntui hieman hankalalta.
Enkä tosiaankaan ole menossa koulukuraattorin tms. ihmisen puheille, ehen. Joten toivon saavani edes jotain apua täältä.
Kuullostaa aika tutulta. Joskus on vain niin tavattoman uupunut, uupunut ihan kaikkeen! Joskus haluasin mennä talviunille. En siis kuolla, vaan ”kuolla” vain hetkeksi, olla hetki horteessa ja herätä sitten kun on taas voimia. No, se ei kuitenkaan ole mahdollista, joten se horrostila ja lepo pitää yrittää saada muilla keinoin.
Minun vinkkejäni:
1) Tee mitä haluat. hei, ei oo kuoleman vakavaa, jos joku kerta lintsaa koulusta ja menee kahlaamaan puroon. Millon viimeeksi kiipesit puuhun ja voitko käsi sydämellä sanoa, ettei tekisi koskaan edes pikkuriikkisen mieli? Milloin keinoit ihan tosi kovissa vauhdeissa tai vain makasit nurmikolla ja katselit taivasta niin kauan kunnes halusit nousta ylös? Onko koulumatkasi varrella joku tie, josta et tiedä minne se vie? Kävele eksyksiin teitä pitkin ja kysy sitten neuvoa vastaan tulevilta. Osta liituja ja piirrä asfalttiin ihania kuvia, hypi narua, kerää kukkia, osta jäätelö… Mitä vain! Ja tee mitä mieleesi tulee, heti!
2) Älä sulkeudu kuoreesi. Karulta tuntuu sanoa, mutta sitä se kai on, ettei kukaan niin vaan tule sinua sieltä noutamaan. Ja jos sitten tuleekin, niin olet aivan liikaa hukannut elämääsi. SINUN elämäsi, pidä siitä huolta ja mieti miten sen haluat käyttää. Pakota itsesi ystävien luokse ja etsi ihania harrastuksia. Toiminnasta saa lisää energiaa! Suosittelen lämpimästi urheilua, sillä mikään ei auta tyhjään uupumukseen paremmin kuin kunnon juoksulenkki. Siitä saa niin paljon! Etsi harrastusta, se kannattaa!!!
Onneksi sinulla on kirjoittaminen, sillä se on hyvä harrastus, itsekin tykkään (niinkuin ehkä huomaat). Ja kannattaa etsiä joitain klassikkoteoksia käsiinsä ja lukea. Mikä olisikaan ihanampaa, kuin kääriytyä viltin lämpöön herkkujen ja hyvän kirjan kanssa. Mutta tosiaan… En epäile, ettetkö olisi väsytynyt ja uupunut, mutta sinulla on kaksi mahdollisuutta: a) voit vetäytyä kuoreesi, hipsiä huoneesi nurkkaan ja itkeä siellä yksinäsi. Voit olla tyytymätön elämääsi ja kieriskellä siinä kaikessa kurjassa mitä elämässäsi on, olla onneton ja yksin. Elää erokkana ja masentua lisää. Joku saattaa auttaa, mutta sitä ei kannata jäädä odottelemaan, voihan olla että kukaan ei huomaa. Tai milloin huomaisi? b) Voit yrittää tehdä asialle jotain. Jos et tunne tarvitsevasi ammattiapua, niin ihan omaa apua sitten. Tee jotain hullua, kokeile uutta, etsi seuraa, ole aktiivinen ja yritä, yritä ja yritä. Joko tämä toimii ja tulet onnellisemmaksi, tai ei auta ja silloin tarvitset ammattiapua. Itse ainakin valitsen onnellisemman vaihtoehdon. Kannattaa todellakin miettiä mikä voisi olla syynä omaan oloonsa ja pystyykö sitä millään helpottamaan, jos pystyy, niin miksi ei helpota. Minä ainakaan en halua olla yhtäkään ylimääräistä minuuttia onneton, kuin mitä on aivan pakko.
Hei,
onko mielesi ollut jo pitkään alakuloinen? Ei ihmekään, ettet jaksa keskittyä koulussa, jos et saa nukuttua kunnolla. Usein silloin, kun mielen päällä on paljon huolta ja/tai mieli on masentunut, uni voi häiriintyä. Vaikuttaa siltä, että kotona äidin lyhyt pinna aiheuttaa harmia ja mielipahaa. Olisiko sinun mahdollista jutella äidillesi tästä asiasta joskus, kun äiti on hyvällä tuulella ja vaikka teette jotain mukavaa? Tai jos puhuminen tuntuu vaikealta, niin voisitko ajatella kirjoittavasi äidillesi kirjeen?
On helpottavaa kuulla, että olet lopettanut itsesi satuttamisen ja polttamisen. Oman terveytesi vaaliminen on kaikista tärkeintä! Voit siis olla tosi tyytyväinen siihen, että olet pystynyt lopettamaan. Sinulla on kuitenkin vielä synkkiä ajatuksia itsestäsi ja ne ovat huolestuttavia. Olisi tärkeää, että voisit jutella jollekin näistä ajatuksistasi ja kaikista huolistasi.
Voisitko mennä juttelemaan koulusi terveydenhoitajan kanssa? Terveydenhoitajalla on vaitiolovelvollisuus ja hän on siellä juuri sinua varten – kuuntelemassa ja auttamassa. Tai onko sinulla joku muu lähipiirin aikuinen, kenet koet luotettavaksi?
Jos haluat, voit kirjoittaa enemmän ajatuksistasi Lasten ja nuorten netin kirjepalveluun, josta saat aikuisen vastauksen.
Hae vain rohkeasti apua!!
Minulla oli samoja ongelmia numerot laski välillä jopa hylätyiksi. Minun äiti ja isä käskivät koko ajankäydä jossain jumalan palveluksissa. Itselläkään ei ole poikaystävää vaikka välillä haluais sen yhden siihen vierelle. Pääsin tästä vain yli sillä että menin rohkeasti juttelemaan opettajalle ja sovimme että kokeissakin ope lukisi kanssani koulun jälkeen joka päivä.
Ps. Olen ujo ja tämä oli eka kerta kun puhun opelle ajatuksistani!
Minullakin on välillä masennukse oireita onneks kaverini on tajunneet olla tukenani kaikessa mitä teen.
sama minulla etten jaksa keskittyä koulussa mutta joskus nukun öisin huonosti ja äiti ja isä kun aikoinaan erosi ja jäin isälle asumaan isä on alkanut huutamaan aina minulle ja huutaa ilman syytä ja olen masentunut iskän ainaisesta huudosta/syyttämisestä olin osastolla noin kolmisen viikkoa [osa tekstistä poistettu] enkä jaksanut enää olla kotona :(