valitaan tukioppilaat silleen, että vanhemmat tukioppilaat haastattelevat näitä halukkaita. Myös täytyy täyttää sellainen lomake, jossa kysellään ihan perusjuttuja – ”miksi haluat tukariksi” etc. Jos haastattelussa löytyy spontaaneja ja iloisia ihmisiä, ne otetaan messiin.
Mun mielestä suht toimiva homma, kun oppilaat kuitenki tietää todellisuuden hakijoista paremmin kun opettajat. Toisaalta sitten taas jos joku on jonkun kaveri, niin ei oo ihan reilua…
En ole alkuperäinen kirjoittaja, mutta päätin kirjoittaa tuosta reiluudesta.
Meillä 8. luokan tukioppilaat tekevät hakulomakkeen, jonka tukioppilaaksi haluavat täyttävät.
Sen jälkeen 8. luokan tukioppilaat ja tukioppilasohjaaja kokoontuvat kerhoon valitsemaan uudet tukioppilaat. Tukioppilasohjaaja lukee lomakkeet nimettömästi. Tukioppilaat pisteyttävät hakemukset äänestämällä (yksi ääni=piste). Pisteytyksen jälkeen tukioppilasohjaaja poistuu luokasta, ja tukioppilaat keskustelevat hakijan soveltuvuudesta tukioppilaaksi.
Kun keskustellaan jonkun läheisestä kaverista tai sukulaisesta, se tukioppilas jonka kaverista tai sukulaisesta keskustellaan poistuu luokasta.
Joo, itse koen tämän tavan todella epäreiluksi. Meillä myös ensin tuli lomakkeet jonka halukkaat täyttivät. Sen jälkeen tuli haastattelut, jossa vanhemmat tukarit haastattelivag halukkaita. Tässä se iso virhe olikin. He ottivat mukaan vain kaikkein iloisimmat, heittäytymiskykyisimmät ja sellaiset tiedättehän vähän vilkkaat ihmiset. Myös haastattelijoissa oli yhden hakijan isosisko, joten teitysti tämä jonka isosisko siellä oli päösi mukaan. Minä en päässyt vaikka halusinkin. Olen kiusattu, ja miltei koko kouluni (pieni koulu) syrjii minua. Olen siis kokenut ja koen edelleen kiusaamista ja olwn kokenut myös huonot perheolosuhteet ja mielenteeveysongelmat. Koin ja koen että kokemuksillani vois olla apua tukioppilastyössä. Mutta kun olen syrjitty ja en hekä niin iloinen ja ”vilkas” kuin muut, en päässyt toimintaan vaikka kovasti halusinkin. Tämä systeemi ei vain toimi.
T. Katkera kun en päässyt tukioppilaaksi
