Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
musta tuntuu että mulla ei oo mitään merkitystä enää täällä, erosin just mun poikaystävästä ja oon ihan rikki, satutan otteeni tän takia vaikka ei se yksin mun syy ollut että erottiin, musta tuntuu että mun äiti vihaa mua eikä sitä kiinnosta yhtään mitä mulle tapahtuu ja yhtäkkiä mun paras kaveri haukkuu mut pystyyn joka kerta ku nähään, tulee niin merkityksetön olo ja itken joka ilta tän takia koska en ymmärrä mitä oon tehny kaikille? [Osa tekstistä poistettu]
Voi ei, särkynyt sydän tuntuu ihan kamalalta! Olen tosi pahoillani sun puolesta. Hyvä, kun kirjoitit tänne, koska tuollaisten tunteiden ja ajatusten kanssa ei ole hyvä olla yksin.
Heti alkuun haluan sanoa sen, että vaikka sun suhde poikaystäväsi kanssa on päättynyt, niin olet silti tärkeä, ihana ja merkityksellinen. Ymmärrän sen, ettei susta ehkä tällä hetkellä tunnu siltä, mutta jokainen meistä on ainutlaatuinen ja arvokas omana itsenään.
Kuulostaa siltä, että sulle on tapahtunut paljon kurjia juttuja, jotka ymmärrettävästi painavat mieltäsi. Jo pelkästään tuo seurustelun päättyminen on iso ja surullinen asia. Lisäksi kerroit, että koet, ettei sun äiti välitä susta. Todella ikävää, että susta tuntuu siltä. Näiden lisäksi kerroit, että sun paras kaveri on käyttäytynyt tosi loukkaavasti sua kohtaan. Huh, todella paljon murheita sulla on kannettavana tällä hetkellä!
Se, että satutat itseäsi, kertoo juuri siitä, että sulla on tosi paha olla ja se kivun tuottaminen saattaa helpottaa oloa hetkeksi, kuten kuvasit. Se ei kuitenkaan pidemmän päälle auta, oikeastaan päinvastoin. Monella itsensä satuttamiseen saattaa liittyä monia huolia, pelkoja ja häpeääkin, ja niiden myötä se vie omaa olotilaa vaan entistä huonommaksi. Siksi sä tarvitset ja ansaitset tilanteeseesi apua.
Onko sulla lähipiirissä ketään sellaista aikuista, joka tuntuu mukavalta ja turvalliselta? Haluaisin rohkaista sua puhumaan näistä asioista, vaikka samalla ymmärrän, että se on kaikkea muuta paitsi helppoa. Yksi vaihtoehto olisi myös käydä juttelemassa koulukuraattorin- tai terkkarin kanssa ennen kuin he jäävät juhannuksena kesälomalle. Omien ajatusten ja tunteiden kertominen toiselle on tosi henkilökohtaista, ja siksi se voi etenkin ensi alkuun tuntua pelottavalta. Se on kuitenkin se polku, jota pitkin vähitellen asiat alkavat tuntua kevyemmiltä ja toivoa alkaa löytyä. Jos yksin pyörittelee murheita, ne tuntuvat monesti ihan musertavilta! Jotkut ihmiset kokevat, että on tuntunut helpommalta kirjoittaa ne omaa mieltä painavat asiat paperille, ja antaa kirje sitten jollekin aikuiselle, joka voi auttaa etsimään apua.
Toivon lämpimästi, että ottaisit yhteyttä meidän lasten ja nuorten puhelimeen tai chattiin, joissa kummassakin voisit jutella kahden kesken päivystäjän kanssa. Nuo palvelut ovat maksuttomia ja luottamuksellisia, eli päivystäjät eivät tiedä, kenen kanssa juttelevat. Nyt on tärkeintä se, että sun olo saadaan paremmaksi ja toivon, että antaisit meidän auttaa sua siinä. Täältä löydät lisää tietoa: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Iso halaus sinulle!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä