En jaksais aamusin nousta sängystä enkä enää yhtään mennä kouluun. Mulla ei oo enää yhtään ruokahaluu ja mua ärsyttää kaikki. Haluisin kertoo mun vanhemmille mut mun isosiskolla on masennus ja viimeks kun kerroin niille nii ne vaan sano et ”älä matki *mun isosiskoo*, sen elämä ei oo mitenkään loistokasta.” En tiiä miten saisin apuu tähän ku en haluu et mun arvosanat alkaa laskeen mut kokeisiin luku ja läksyjen teko on hirvee taakka enkä yhtään jaksais nousta sängystäkään.
Hei Jokuvaan,
Olitpa rohkea, kun päätit kirjoittaa omasta olostasi tänne Nuortennettiin. Olet ollut myös todella rohkea, kun kerroit omasta olostasi vanhemmillesi ja olen pahoillani puolestasi, etteivät he ymmärtäneet ja kuulleet sinua.
Sinulla on elämässäsi monta isoa asiaa meneillään – teet parhaasi koulussa, vaikka olosi on jatkuvasti uupunut ja ärtyisä. Lisäksi huoli siskostasi ja hänen sairastumisensa vaikuttaa varmasti koko teidän perheeseenne. Ei ole ihme, että myös sinua uuvuttaa.
Olet toiminut juuri oikein, kun olet kertonut asiasta vanhemmillesi. En usko, että he tahallaan vähättelevät pahaa oloasi ja väsymystäsi. Joskus aikuiset ajattelevat rauhoittavansa ja korjaavansa nuorensa tilanteen sanomalla jotain, joka kuulostaa kuitenkin vähättelevältä. Siksi rohkaisen sinua puhumaan asiasta jollekin aikuiselle, jolla on voimia ja osaamista tukea ja auttaa sinua tässä tilanteessa.
Miltä sinusta tuntuisi kertoa olostasi esimerkiksi koulussa terkkarille tai kuraattorille? Voit myös halutessasi näyttää tänne kirjoittamasi viestin, kuvaat siinä hienosti omaa oloasi ja avun tarvettasi. Kun saat itsellesi aikuisen tukea, saat myös tukea kertoa vanhemmillesi olostasi ja näin hekin ymmärtävät tilanteen paremmin.
Voit myös aina soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai kirjoittaa chattiin – olemme joka päivä auki ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella.
Muista että sinä ansaitset itsellesi apua <3
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
