TW
pakko kertoo jonnekin.
moi, oon pikkuhiljaa kesästä lähtien alkanut ajautumaan huonoon tilanteeseen mielenterveyteni kanssa.
Kesällä oli päivä kun söin vain kerran päivässä ja vihasin ulkonäköäni. Se jäi, kun en kestänyt enää ja yritin jättää sen taakse mm. juomalla ja sillä että olin koko ajan ulkona tekemässä jotain.
Syksyn alettua tapasin silloisen poikaystäväni, joka oli epätasapainoinen. Hänellä oli paljon ongelmia jotka ahdisti mua, koska en voinut tehdä mitään. Hän käytti mua koristeena, silleen että pysty sanoo kavereilleen et ”mulla on tyttöystävä” ja silleen et sillä oli joku joka oli samaa mieltä ja puolusti. Halusin pois siitä suhteesta pitkään, mutta en tehnyt mitään koska pelotti että hän menee puhumaan pahaa musta(epätosia asioita). Kuulin kaveriltani eron jälkeen että hän oli kehuskellut sillä että ei ollut tehnyt mitään pahaa mulle. Sehän on itsestään selvyys.
[Osa tekstistä poistettu]
Kävin puhumassa sairaanhoitajalle ajatuksistani, mutta en saanut purettua kaikkea, koska aika loppui. Hän käski lopettamaan viiltelyn ja puhumaan vanhemmilleni. Siihen en pysty, koska vanhempani ovat voimakkaasti uskovaisia. Kaikki mitä raamatussa sanotaan, on totta- tyyppiä. Jos kertoisin vanhemmilleni he alkaisivat rukoilemaan, koska ei osaisi auttaa mua muuten. En voisi kertoa todellakaan kaikkea, seurustelusta tai päihteistä ainakaan.
syksyn päättyessä mielialani laski paljon. Vihaan itseäni. En halua katsoa itseäni peilistä, tulee vain paha mieli. Aina kun olen ilman meikkiä, tuntuu että kaikki katsoo miten joku voi näyttää tolta. [Osa tekstistä poistettu] En ole halunnut puhua kellekkään tästä itseni vihaamisesta, koska kaikki sanoo ”Sä oot täydellinen ja nätti” jne. että mulle tulis hyvä mieli vaikka se ei olekkaan totta. Kerran menin kouluun ilman meikkiä ja yksi kysyi onks mul kaikki okei (sillee et ooks kipee) ja toinen huomautti vaan että näytän niin erilaiselta. Sen jälkeen en ole mennyt ilman meikkiä.
[Osa tekstistä poistettu]
Koulussa olen yksinäinen, surullinen. Minulla on kavereita, mutta ei sellaista omaa läheistä kaveria/kaveriporukkaa minne kuuluun. Tunneilla ja välitunneilla olen yksin. Syöminenkin jää usein koulussa koska en halua mennä yksin syömään. Yksi läheinen kaverini löysi uusia ystäviä, koska vaihtoi koulua.
En saa iloa asioista joista nautin ennen. Tämän takia ei huvita edes yrittää.
Elämässäni on myös niitä ”kavereita” jotka puhuvat pahaa musta, mutta ovat silti koska en halua jäädä aivan ypöyksin.
ahdistaa että vaivaan kaikkia. ahdistaa että joku joutuu lukemaan tämän pitkän viestin ja vastaamaan tähän.
kiitos kuitenkin jos luit, arvostan.
