Siirry sisältöön
Tyttö 12v

Mun elämä on tällä hetkellä ihan pilalla.

Melkein kaikki mun luokkalaiset vihaa mua yhden jutun takia minkä oon tehny ja myöntänyt. Ne koko ajan valittaa, että oon kauhea kiusaaja, ja väheksyy mua. Kun oon halunnu pyytää anteeks ja kysyny mitä oon tehny niin yleensä mulle aletaan huutaa ja uhataan kertoo opelle.

Mun ope on rasittava. Se koko ajan tulee sanoo mulle, että en oo normaali ja pakottaa mut koko ajan jollekkin terkkarille, kuraattorille tai psykiatrille. Sanon opelle etten haluu semmosiin, mutta se ei kuuntele mua. En pidä siitä, että ope ajattelee, että oon joku hullu.

Mulla oli ennen kaksi hyvää ystävää,mutta nyt ne vihaa mua. Varsinkin toinen niistä valittaa kuinka kamala ja ilkeä oon.

Olisin muuten ilonen jos tää vaino mua kohtaan loppuis.

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Moi! Kiitos viestistäsi, tosi hyvä kun kirjoitit tänne. Solmut kaverisuhteissa ovat monesti sellaisia juttuja, jotka voivat vetää ymmärrettävästi mielen aika matalaksi. Se, kuulostaa kuitenkin mielestäni tosi hienolta, että olet halunnut pyytää tekoasi anteeksi. Siitä voit olla itsessäsi ylpeä! Ikävää, että tekemäsi juttu on seurannut sinua ja tilanne mennyt noin tulehtuneeksi toisten luokkalaisten kanssa. Asiaa ei varmastikaan helpota se, että koet opettajasi käytöksen rasittavana. Kuulostaa siltä, että tarvitsisit jonkun, joka olisi sinun tukenasi noiden asioiden selvittelyn keskellä.

Se ei kuulosta mielestäni reilulta, jos opettajasi on sanonut sinulle, ettet ole normaali. Kuka sen saa määritellä, kuka on normaali ja kuka ei? Kaikissa meissä on omat omituisuutemme eikä sellaista standardia kuin ”normaali” taida ollakaan. Opettaja ei saisi tuolla tavoin arvioida oppilaitaan. Kerroit myös, että hän on ohjannut sinua muun muassa terkkarille ja kuraattorille. Voisiko hänellä olla siinä ajatuksena, että sinä saisit puhua neutraalin, luotettavan aikuisen kanssa tuosta tilanteesta? Minusta se ei kuulostaisi huonolta ajatukselta, mutta tokikaan sinne ei voi ketään pakottaa.

Tosi ikävää kuulla, että et ole entisten, hyvien ystäviesi kanssa väleissä tällä hetkellä. Tuo kuulostaa raskaalta ja vähän kohtuuttomaltakin. En tiedä, mikä se juttu on mitä olet tehnyt, mutta kuten aiemmin jo totesin, on tosi tärkeää, että sinä olet ollut valmis pyytämään anteeksi. Kaikki meistä tekevät välillä virheitä, ei kukaan ole erehtymätön.

Pohdin tässä kirjoittaessani, mitä itse tekisin sinun tilanteessasi. Mä varmaan tarttuisin siihen mahdollisuuteen jutella vaikka kuraattorin kanssa, koska uskon, että se voisi vähän keventää mieltä ja selventää omia ajatuksia. Toki on tärkeää, että teet siten, kun sinusta itsestä hyvältä tuntuu. Haluan myös muistuttaa sinua, että voit pohtia näitä asioita myös lasten ja nuorten puhelimessa meidän aikuisen, koulutetun vapaaehtoisen kanssa ilman, että hän tietää sinusta mitään muuta kuin mitä itse haluat kertoa. Lasten ja nuorten puhelin päivystää vuoden jokaisena päivänä numerossa 111 116 (linjat ovat auki arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20). Voit jatkaa tästä (tai mistä tahansa muusta asiasta) meidän chatissa kahden kesken päivystäjän kanssa, tai kirjoittaa nettikirjeen, molemmista saat lisää tietoa täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Toivon hurjasti, että asiat lähtevät parempaan suuntaan!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Vastaa aiheeseen: Mieli maassa

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top