Kaikki luulee et mun asiat ois kunnossa… että oon reipas iloinen nuori. Ja sitä mä oonkin mut vaan ulospäin. Mulla on aivan kauhea ahdistuksen tunne koko ajan ja aluksi luulin että se johtuu siitä että seurustelin. Erosin mutta siitä tuli vielä vain pahempi olo… [osa tekstistä poistettu] palasin taas yhteen eksäni kanssa koska luulin sen helpottavan. Se helpottikin, mutta vain hetkeksi. Nyt olo on taas kamala [osa tekstistä poistettu] Oonko jotenki viallinen? En tiedä kummalla tavalla mul on pahempi olo; seurustellessa vai sinkkuna. Miks mul on tällänen olo? Haluisin et joku tulis mun luo ja sanois: ”hei ei mitään hätää. mä vien sut pois täältä” ja mä haluunkin pois jonnekkin kauas mut äääh… mun pään sisäs kaikki on iha solmus!! Mitä teen????? Enkä halua kertoo mun [osa tekstistä poistettu] kellekkään koska kaikki luulee et yrittäsin vaa saaha huomioo koska: ”eihän sillä mitään ongelmii oo!” mut pliis mitä mä teen? voisko eees joku auttaa? vai pitääks mun vaan päättää päiväni?
Heippa,
kuulostaa siltä, että sinulla on tosi sekava olo nyt ajatustesi kanssa. Välillä meillä jokaisella on sellaisia vaiheita elämässä ja uskon, että ajatuksesi ajan kanssa selviävät ja tiedät, kumpi tuntuu sinusta juuri sillä hetkellä paremmalta – seurustelusuhde vai sinkkuna oleminen.
Kuitenkin tuo tapa, josta kerrot, on todella huolestuttava. Ei sinussa ole missään nimessä mitään vikaa! Yleensä kuvaamasi käytös itseäsi kohtaan kertoo siitä, että sinulla on paha olla ja kaipaisit tukea ja apua. Kukaan aikuinen ei varmastikaan ajattelisi, että haet huomiota, vaan ottaisi sinut vakavasti. Ja jos joku ei niin tekisi, niin silloin kannattaa mennä toisen aikuisen luo. Minkälaiset välit sinulla on vanhempiisi? Voisitko jutella jommallekummalle heistä?
Jos vanhemmat tuntuvat liian läheisiltä tai heille on vaikea jutella, niin koulussa kouluterveydenhoitaja on aikuinen, jonka kanssa voi jutella mistä tahansa asiasta. Ei sinun tarvitse edes heti kertoa kaikkea, mutta vaikka aloittaa siitä, että sinulla on ahdistava olo /pähkäilet seurustelusuhdettasi.. tai mikä ikinä tuntuisi helpommalta tavalta aloittaa puhuminen. Avuksi voit ottaa myös Nuortennetistä löytyvän Huoli puheeksi -lomakkeen: http://www.mll.fi/huolipuheeksi
Juttele rohkeasti jollekin aikuiselle olostasi! En usko, että siinä voi hävitä mitään.. Voit aina myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111 ilmaiseksi. Voit jutella täysin nimettömänä ja luottamuksella mistä tahansa asiasta.
Tsemppiä!!!
Ootko yrittänyt esimerkiksi kirjoittaa sillon, kun on mieli maassa? Mua itseäni auttaa esimerkiski just kirjoittaminen ja musiikin kuuntelu. En tiedä miten sen saisi kokonaan loppumaan, mutta jollekin auttaa kirjoittaminen, musiikin kuuntelu, luonnossa olo yms. Jos vaan pystyt niin kannattaa jutella jonkun aikuisen kanssa.
Itsellä on huono mieli jälleen, kun rupean jäämään porukan ulkopuolelle. Aloitin uudelleen satuttamaan itseäni. En tiedä mitä pitäisi tehdä. En halua puhua tästä kenellekään kun kukaan ei kuitenkaan ymmärrä minua. Olisiko aika vain lähteä tästä maailmasta lopullisesti?
Olipa hyvä kun päätit kirjoittaa tuntemuksistasi. Et kerro miksi olet jäämässä porukan ulkopuolelle. Ymmärrän kyllä, että se tuntuu kurjalta. Olet myös alkanut satuttamaan itseäsi taas. Toki näen, että sillä yrität helpottaa pahaa oloasi, mutta se ei auta sinua muuttamaan tilannetta porukan suhteen.
Olisiko sinulla siinä porukassa joku, jonka kanssa voisit jutella ja kysyä, miksi he nyt käyttäytyvät näin. Saisit tietoa, jonka pohjalta sitten itse voisit tehdä omat päätöksesi. Eli onko porukka enää sellainen, johon haluaisit kuulua, vai löytäisitkö toisia ystäviä itsellesi.
Kannustaisin sinua myös uudelleen lopettamaan satuttamisen ja miettimään joitain sinua kiinnostavia juttuja, joita voisit tehdä silloin kun tulee tarve satuttaa itseä. Kerrot, ettet halua puhua kenellekään, koska kukaan ei ymmärrä. Voisitko kuitenkin yrittää, saattaisit yllättyä. Voisitko vaikka soittaa, chatata tai kirjoittaa meille vähän tarkemmin tilanteestasi, niin pystyisimme neuvomaan sinua paremmin.
Nuorten kokemusten perusteella tiedämme, että asioista puhuminen auttaa aina. Myös koulussasi voit mennä juttelemaan terveydenhoitajan tai kuraattorin kanssa, heillä on paljon kokemusta ja tietoa sinun ikäistesi nuorten tukemisesta.
Nuoruuteen kuuluvat monenlaiset ylä- ja alamäet. On ihan ymmärrettävää, että asiat ahdistavat välillä, mutta yleensä niihin löytyy puhumalla uusia näkökulmia, joiden kanssa on helpompi mennä eteenpäin. Avoimuutta se vaatii, mutta olet jo nyt rohkeasti avannut tilannettasi tässä, joten hae ja ota vastaan apua koulusi ammattilaisilta. Ja myös me tuemme sinua, jos niin toivot. Sinulla on varmasti elämässäsi myös sellaisia asioita, joista nautit: musiikki, leffat, liikunta, piirtäminen tms. Kannustaisin sinua tekemään sellaisia juttuja, joista saat iloa ja energiaa elämääsi!
Aurinkoista syksyn jatkoa!