Mä en tiiä mikä mua vaivaa, mua ahdistaa mun ulkonäkö ja vaik monet sanoo et oon kaunis nii en pysty uskoo sitä.
Menetin just mun parhaan ystävän joka ymmärs kaikki mun huolet ja ihan KAIKEN.
Lisäks mun iskä on alkoholisti/narsisti, ja mun vanhemmat on eronnu vuos sitte.
Joskus kun jotku kyselee mikä mul on, nii vastaan vaa et ei mikää, mut se ei oo totta…
Haluisin [viestiä muokattu] ja mä en ikinä haluu olla kavereiden kans vaa haluisin olla jossain nurkassa ja olla vaa surullinen.
[viestiä muokattu]
Mua lisäks ahdistaa kulkee esim. kaupassa, koska jos mä nään siel jonku meijän luokalta, niin mä tuun vaan surullisemmaks ku nään miten ne hymyilee…
Onhan mulla niit hyviäkin päiviä, mut joskus tuntuu et…, maailma painaa IHAN liian paljon
Tämä on Nuortennetin ylläpidon viesti.
Hei.
Kirjoitit vakavasta asiasta, jonka selvittämiseen tarvitset aikuisen apua. Löytyykö lähipiiristäsi sellaista aikuista, jonka puoleen voisit kääntyä? Kouluissa ja oppilaitoksissa tällaisia tilanteita varten on esimerkiksi kouluterveydenhoitaja tai koulukuraattori, jotka osaavat ja haluavat auttaa.
Voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, joka on auki arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20 (puhelu on maksuton) tai kirjoittaa Lasten ja nuorten nettiin.
Tai käy tutustumassa nuortennetin sivuilta http://www.mll.fi/nuortennetti/ löytyviin ”aikuisen apua” – teksteihin.
Hei,
viestistäsi ”kuulee”, kuinka paha olo sinulla tällä hetkellä on. Tuntuu kurjalta, jos koet, ettet voi luottaa kehenkään aikuiseen tai ylipäänsä uusiin ihmisiin. Ehkä olet joutunut kokemaan pettymyksiä tai vähättelyä tai muuta huonoa kohtelua elämässäsi..? Silloin luottamuksen syntymiseen vaaditaankin aikaa, mutta myös uskallusta ottaa riskejä. Elämässä ei koskaan tiedä, mitä kaikkea hyvää voi saavuttaa ja mitä ihanaa tulevaisuudella saattaa olla varallemme.
Mitkä ovat niitä asioita, jotka saavat sinut tuntemaan hetkellisesti iloa? Niitä asioita, jotka tuottavat meille iloa ja saavat ajatuksemme synkkyydestä edes hetkeksi pois, kannattaa vaalia kultaakin kalliimmin silloin, kun mielemme on matalalla. Niistä hetkistä ja/tai ihmisistä kannattaa ottaa kaikki irti, sillä ne/he auttavat jaksamaan ja pitävät toivoa yllä!
Jos kasvotusten puhuminen tuntuu liian isolta kynnykseltä ylitettäväksi, niin voisitko ajatella aloittavasi puhumisen aikuiselle ensin nimettömänä ja kasvottomana? Lasten ja nuorten puhelimeen voi soittaa ilmaiseksi, nimettömänä ja täysin luottamuksella. Numerosi ei näy ja voit alkuun vaikka soitella vain hiljaisia puheluita, lyödä luurin korvaan, vain kuulostella ja kerätä rohkeutta puhumiseen puhelimen toisessa päässä olevan aikuisen kanssa. Tai sitten voisitko käydä juttelemassa Nuortennetin chatissa? Chatissa saattaa olla ruuhkaa, mutta jos yrittää päästä juttelemaan heti klo 17, niin voi olla parempi mahdollisuus päästä läpi.
Sinun ei tarvitse pärjätä yksin ja vaikka nyt tuntuisi siltä, että olo ei mitenkään voi parantua ja elämäniloa enää löytyä, niin tässä asiassa toivoisin sinun uskovan minua: kyllä voi. Tulevaisuus on avoin. Jos vaihtoehtona on luovuttaminen ja irti päästäminen, jonka lopullisuuden tiedämme ja toisena vaihtoehtona on mahdollisuus alkaakin voida hyvin ja elämänmuutos parempaan, niin eikö jälkimmäistä vaihtoehtoa kannattaisi kokeilla? Voiko siinä hävitä mitään, että ensi koettaa kaikki oljenkorretkin elämänilon takaisin löytämiseksi ennen kuin luovuttaa? Ihmiset, jotka ovat esimerkiksi parantuneet masennuksesta ja valinneetkin elämän ja taistelun, harvoin, jos koskaan, katuvat päätöstään.
Toinen nuori kirjoitti tälle palstalle juuri upeasti selviytymisestään. Voit käydä lukemassa kirjoituksen täältä: http://www.mll.fi/nuortennetti/mielenterveys/keskustelu/?E2120079M=1&x2120079=20775087 .
Iso halaus sinulle!