Eli siis oon 12-vuotias tyttö mut alotetaan. En vaa oo normaali. En oo ikinä ollu. Eli mä en vaa sovi joukkoon. Oon outo. Esim en vaa ymmärrä sarkasmia tai vitsejä ja se saa mut tuntemaan itteni ulkopuoliseks kavereitten kaa. Esim muutama päivä sitten kun olin lintsil kamujen kaa nii yks sanoi et se pelkäs yhtä tosi lällyä laitetta. No mä aloin sanoo et ei haittaa ja sellasta ja sit mun kaverit katto mua ja yks kaveri sano et: toi oli sarkasmia. Siis kaikki mun muut kaverit tajus sen paitsi mä. Sit ne nauro mulle ja olin nolostunut. Miksen voi vaa olla normaali? Tollasii tilanteita on tapahtunut paljon. Toinen juttu on myös et mä en kestä kovia ääniä. Jos vaikka joku laittaa imurin päälle kun mä syön mä vaa jähmetyn ja peitän korvani. Mä en pysty tekemään silloin mitään. Ja jos mut pitää imuroida mä peitän korvani ja imuroiminen on hankalaa kun mä imuroin vaan yhdellä kädellä koska mun pitää peittää mun korvat. Kovat äänet ahistaa. Enkä oo muutenkaan normaali. Mä tykkään haaveilusta ja muusta pohtimisesta. Joten miten mä voin olla normaali? Miten mä ymmärrän sarkasmia? Miten mä pystyn sietämään kovia ääniä? Miten mä olen normaali?
En valitettavasti osaa auttaa mutta toivottavasti joku toinen osaa auttaa sinua :)
Ei sun tarvii olla. Normaali on mun mielestä ihan tylsä sana. Sen synonyymeja on tavallinen ja tavanomainen, joista ei kumpikaan kuulosta musta hirvittävän houkuttelevilta. Mä ahdistun isoissa kaupungeissa, yks mun kaveri pelkää esiintymistä yhtä paljon kuin toinen hämähäkkejä ja monet mun tuttavat kammoaa epäonnistumista. Pohdiskelu on aina hyvästä. Kaikkien aikojen mahtavimmat filosofit oli pohdiskelijoita. Sitten sarkasmi: jotkin ihmiset ei vaan ymmärrä sitä, ei oo ollenkaan tavatonta olla ymmärtämättä.
PS. Voit kokeilla ostaa korvatulppia 👍🏼
Hei, miusta tuo on ihan normaalia. Ottaen huomioon et kaikki on omanlaisia. Siussa ei oo mitään vikaa ja oot hyvä just noin. Ymmärrän kyllä sen jos se mietityttää koska siun kaverit reagoi noin. Kaikilla on erilainen huumorintaju ja jos siut jätetään ulkopuolelle sen takia että oot oma ittes niin se on muitten vika. Voisit puhuu siun kavereitten kanssa että siusta tuntuu pahalta ja ulkopuoliselta. Mie olin samanlainen siun ikäsenä ja sitä vaan oppii hyväksymään sen. Se on just mahtavaa jos pystyy pohdiskelemaan paljon ja miettimään asioita syvemällä tarkoituksella. Joillakin voi myös olla ääni yliherkkyyttä, jos se on jatkuvaa ja haitallista niin kannattaa puhua siitä asiasta. Sarkasmi on outo asia eikä kaikki sitä aina huomaa tai tajua, sama täällä eikä se haittaa. Oo ylpeydellä oma ittes :)
Mullakin oli 12-vuotiaana monta kertaa sellainen fiilis etten sovi joukkoon, kun kaikenlainen paine ”millainen pitää olla”, tuli jokapuolelta ja sit jos en sopinut siihen lokeroon niin tunsin itseni oudoksi tai tosi ulkopuoliseksi. Tommoset ajatusmallit on ainakin itsellä lähtenyt pois kun oon kasvanut ja ymmärtänyt sen, että ei mun tarvitse olla sellainen kuin muut on ja voin tehdä/tykätä just niistä asioista mistä haluan yms..
Jos pystyt tai uskallat niin aina voit puhua sun kavereille avoimesti siitä, ettei ne heittäis enää sarkastista läppää. Uskon että kyllä ne ymmärtää ja voi sillä tavoin saada sut tuntemaan, että sovit porukkaan ja ettei sussa ole mitään outoa.
Jos sulla on semmonen fiilis, että voisit mennä juttelemaan näistä asiosta jonkun aikuisen kanssa niin rohkaisen sua siihen. Tälläisten ajatusten kanssa ei tarvitse jäädä yksin ja kun saisit niitä nyt jo purettua, sun ei tarvitse tulevaisuudessa välttämättä kantaa näitä asiota harteillas yksin ja ymmärtäisit itseäs vähän paremmin :)
Mullakin oli 12-vuotiaana monta kertaa sellainen fiilis etten sovi joukkoon, kun kaikenlainen paine ”millainen pitää olla”, tuli jokapuolelta ja sit jos en sopinut siihen lokeroon niin tunsin itseni oudoksi tai tosi ulkopuoliseksi. Tommoset ajatusmallit on ainakin itsellä lähtenyt pois kun oon kasvanut ja ymmärtänyt sen, että ei mun tarvitse olla sellainen kuin muut on ja voin tehdä/tykätä just niistä asioista mistä haluan yms..
Jos pystyt tai uskallat niin aina voit puhua sun kavereille avoimesti siitä, ettei ne heittäis enää sarkastista läppää. Uskon että kyllä ne ymmärtää ja voi sillä tavoin saada sut tuntemaan, että sovit porukkaan.
Jos sulla on semmonen fiilis, että voisit mennä juttelemaan näistä asiosta jonkun aikuisen kanssa niin rohkaisen sua siihen. Tälläisten ajatusten kanssa ei tarvitse jäädä yksin ja kun saisit niitä nyt jo purettua, sun ei tarvitse tulevaisuudessa välttämättä kantaa näitä asiota harteillas yksin ja ymmärtäisit itseäs vähän paremmin :)
Helouuuu
Mä oon aina yrittänyt vältellä sitä ”normaalia”
Se et ei oo sarkastinen ei yhtään haittaa❤️
Jokainen ihminen on erilainen✨
Sulla on varmasti paljon myötätuntoa kun aloit heti sanoo et se on okei et pelkää jotain laitetta
⬆️Esim siel lintsillä
Tohon imuroimiseen vois auttaa se että hankit korvasuojaimet🙂
Tsemppiä☀️
Ootko kuullu semmosesta sairaudesta ku asperger? Saattais olla sulla tai ainaki ”oireet” kuulostaa siltä