moi,
Mulla on paha olla koko ajan, enkä mä jaksa. Mä en todellakaan enää jaksa. Ja miksi jaksaisin? Ei mulla ole mitään miksi jaksaa. Musta ei välitetä, mua ei arvosteta. Mä en välitä, enkä arvosta.
Vihaan itseäni, vihaan muita.
[osa tekstistä poistettu]
Hei,
on tosi kurja kuulla, että sinulla on koko ajan paha olla ja koet, ettei kukaan välitä eikä arvosta sinua. En tiedä, miten pitkään paha olosi on jatkunut, mutta ajatuksesi kuulostavat huolestuttavilta. Oletko kertonut niistä kenellekään läheisellesi? Vaikka sinulla olisi nyt täysin toivoton olo, niin se ei tarkoita, etteikö olosi voisi parantua. Syy, miksi sinun tulisi jaksaa, on Sinä ja sinun arvokas elämä ja tulevaisuus. Nimittäin olet arvokas, vaikka et itse nyt kokisi niin ja vaikka ympärilläsi ei olisi ihmisiä, jotka osaisivat näyttää sen sinulle. En tiedä enempää tilanteestasi, mutta haluan uskoa, että elämässäsi on ihmisiä, jotka välittävät. Me ainakin täällä välitämme.
Voisitko ajatella puhuvasi jollekin pahasta olostasi? Onko lähelläsi ketään sellaista aikuista (kotona tai koulussa), kenelle voisit kertoa olostasi tai vaikka kirjoittaa lapun/viestin..? Koulussa ainakin kouluterveydenhoitaja on aikuinen, kenelle voi mennä juttelemaan.
Jos puhuminen kasvotusten tuntuu huonolta ajatukselta, niin voit soittaa nimettömänä ja ilmaiseksi Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111. Irc-galleriassa on myös MLL:n chat ma-to klo 17-20. Siellä voi jutella kahden kesken aikuisen kanssa luottamuksella.
Voimahalauksia sinulle!
Minulla oli tuollaisia tapahtumia, mut heti ku alotin jenkkifutiksen niin kaikki yhtäkkiä kaikki huomas minut.
mulla sama
En muista kirjoittaneeni tuota viestiä, mutta se on kuitenkin mun kirjoittama. Outoa, ehkä mä oon tosiaanki hullu.
Ja kyllä, mä olen kertonut osalle mum ystävistä, mutta ei ne voi auttaa.
Ja kyllä olen puhunut myös aikuisen kanssa, mutta sekään ei voinut auttaa.
Ammattilaiselle en ole vielä puhunut ja uskon ettei sekään voi auttaa.
Pahasta olosta parantuminen vaatii kuitenki asenteen, että haluaa parantua? vai?
Mulla sitä ei enää ole.
Toki omalla asenteella on merkitystä ja oma motivaatio parempaan vointiin varmasti helpottaa ja nopeuttaa tietä paranemiseen. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö toivonsa ja halunsa menettänyt voisi löytää motivaatiota (=asennetta) ja alkaa voida paremmin. Silloin auttamisessa keskitytään myös motivaation löytämiseen. Jos auttajalla on vahva usko ja tahto tukea ja auttaa toista näkemään toivoa, niin se voi myös pikku hiljaa tarttua.
Minusta voisit antaa ammattilaiselle mahdollisuuden auttaa sinua. Voitko hävitä siinä mitään? Mieti ainakin asiaa. Anna itsellesi mahdollisuus, jonka arvoinen sinä todellakin olet!
Kyllä voin hävitä paljonkin, nimittäin pahan olon, johon olen lasvanut kiinni.
Se tuntuu olevan osa mua, ja ajatus ilman sitä tuntuu alastomalta. En voi riisua sitä pois, se on osa mua. Se tekee musta just mut, vaikka pahalta tuntuukin.
tämä ei ihan kuulu asiaan mutta olen ollut masentunut ocd joka on pakko mielteinen tekeminen.Olin aika masentunut asiasta kun huomasin sen yllätys yllätys 11 vuotiaana kovaa oli mut ei oo mitään masennus lääkkeitä ei mitää terapioita itse hoidolla eteenpäin ja kovalla oma tahdolla olen nyt 14.v ootan mopo kortin suoritusta ja toivon saavani tyttö ystävän joskus seuraksi ei voi elää ilman haaveita :D koita kestää ja nauttia elämästä
Paha olo on varmaankin ollut sinulla niin pitkään, että siitä on tullut kovin tuttua. Ja tuttu on meille ihmisille turvallista, vaikka se tuttu ja turvallinen ei aina edes olisi meille hyvästä. On kuitenkin ihan tosi ymmärrettävää, että tutusta on vaikea päästää irti, vaikka tavallaan ehkä sisimmässään tai ainakin joskus tulisi se tunne, että voi kunpa voisin paremmin.
Paha olo ei kuitenkaan ole yhtä kuin Sinä. Kun se osa sinusta lähtee irti, sen tilalle tulee jotain muuta. Ensin voi tuntua oudolta ja alastomaltakin ja omaa itseä voi joutua pohtimaan uudella tavalla…mutta miten vapautunut olo sitten voikaan olla!?
Älä anna pahan olon määritellä sitä, kuka olet. Anna kaikelle muulle, hyvälle, mahdollisuus tulla elämääsi, vaikka se pelottakin ja tuntuu vieraalta.