Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Tulin taas flunssaan. Nyt mua ahistaa. Mua pelottaa, että mulle tulee syömishäiriö, kun ahistaa niin paljon syödä. Joka nielasu on kidutusta, mutta samalla myös nautin ruuasta. Ja se on ongelma, sillä en HALUA syödä, mutta ruuan maku houkuttelee. Mua pelottaa se, että lihoon. Mitä mä teen?
Sitten mua ahistaa mun käsikarvat. Miten saan ne pois? Mulla ei ole mitään trimmeriä ja mun käsikarvat on suurpiirtein metrin pituset. Enkä halua pyytä äitiltä trimmeriä, koska mun isosiskollakaan ei vielä oo. Voisko niitä saaha pois ilman trimmeriä?
Menin nyt seiskalle ja en oo saanu ystäviä. Mitä mä teen sielä koulussa jos mun pitää vaa opiskella ja opiskella ja ilman kavereita. Mä masennun sinne, niin siinä käy. Miten saisin ystäviä?
Mua ahistaa ja pelottaa myös se et sairastun masennukseen, kun mun elämäs ei oikeen oo sisältöö ja oon nykyään usein allapäin. Kannattaako mun tehä jotain, että piristyisin?
Hei,
Kiitos, kun rohkeasti kerroit sinua ahdistavasti asioista!
Toivottavasti flunssasi olisi jo helpottanut! Kurja kuulla, kuinka syöminen aiheuttaa sinulle ahdistusta ja pelkoa. Jos syöminen tai syömättömyys ovat koko ajan mielessä ja niihin liittyy esimerkiksi ahdistuksen tunnetta, niin silloin itselleen on hyvä saada apua ja tukea. Onko sinulla ollut kauan näitä tunteita syömiseen liittyen? Koulun terveydenhoitaja on tottunut kohtaamaan työssään syömiseen liittyviä haasteita ja häneltä sinun on mahdollista saada apua. Voisitko ajatella kertovasi näistä ajatuksista myös jollekin läheiselle aikuiselle, esimerkiksi vanhemmallesi? Ahdistuksen tunteisiin on hyvä saada apua jo hyvissä ajoin ennen kuin ne alkavat hallitsemaan elämää liikaa.
Kirjoitit myös, kuinka käsikarvasi aiheuttavat sinussa ahdistusta ja pohdit, miten saat ne pois. Ihokarvat ovat täysin normaaleja, olivat ne sitten pitkiä tai lyhyitä. Jokainen saa myös itse päättää haluaako poistaa ihokarvansa vai ei. Joskus ympäristö saattaa aiheuttaa painetta sille, että ihokarvat tulisi poistaa – tärkeintä on kuitenkin muistaa, että se on jokaisen oma päätös. Ihokarvoja voi poistaa monella eri tavalla, esimerkiksi kertakäyttöhöylällä, vahaamalla tai trimmerillä. Höylän kanssa voi olla hyvä käyttää apuna ihokarvanajogeeliä. Joillakin ihokarvojen poisto saattaa aiheuttaa pientä ärtymystä iholle – tärkeää onkin muistaa myös rasvata ihoa. Voisitko vielä ajatella, että juttelisit äitisi kanssa ihokarvojenpoistosta? Hänkin on joskus ollut nuori ja on saattanut sinun iässäsi pohtia samoja asioita.
Kurja kuulla, että ole saanut seiskaluokalla uusia ystäviä. Joskus sopivan ystävän tai ystäväporukan löytäminen voi olla vaikeaa. Opiskelun lisäksi myös ystävät ovat tärkeässä roolissa koulussa, joten ymmärrän, miksi sinusta tuntuu ikävältä. Onko luokallasi tai rinnakkaisluokilla sellaisia oppilaita, joiden kanssa haluaisit tutustua lähemmin? Voisiko esimerkiksi jonkun ryhmä- tai paritehtävän aikana olla sopiva hetki kysyä, jos toinen haluaisi tehdä jotakin vaikka välitunnilla?
Kannustaisin sinua myös jakamaan ajatuksiasi jonkun läheisen aikuisen kanssa. Jos on usein allapäin ja mielenpäällä on asioita, liittyivät ne sitten ahdistukseen tai ystävien saamiseen, niin olisi tärkeää, että niitä ei tarvitsisi pohtia yksin. Kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja ja normaaleja, mutta raskaisiin tunteisiin on oikeus saada tukea!
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Muista, että olet hyvä ja arvokas juuri tuollaisena! <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä