Mä oon huomannu, että mä oikeestaan nautin siitä, et mua kiusataan. Ja mä aina oon vaa ihastunu niihin, ketkä mua kiusaa. Siis jos mua kiusataan, mua ei harmita se, vaa mä jopa ihastun siihen kiusaajaan. Mä välillä jopa toivon että mua kiusattas, ja mä vähän kiihotunkin siitä. Näin on ollu jo monta vuotta. Oonko mä masokisti, vai mistä tää johtuu? Auttakaa!
Hei!
Onpa tosiaan visainen kysymys. Harvemmin nimittäin kiusaaminen tuntuu sen kohteesta hyvältä. Sinä itse tiedät parhaiten, mihin se voi liittyä. En tunne sinua lainkaan, mutta joskus mikä tahansa huomio voi olla mukavampaa kuin se, ettei kukaan huomaa olemassaoloamme. Voisiko se liittyä siihen? Vai ovatko kiusaajasi usein sellaisia, joihin olet ihastunut ja pidät siitä, että saat olla edes jollain tapaa kontaktissa heihin?
Masokistit yleensä tykkäävät kivun kokemisesta, mutta on myös ihmisiä, jotka saavat seksuaalista nautintoa siitä, että tulevat alistetuksi. Siinä on kuitenkin kyse yhteisesti sovitusta sessiosta, jolla on selkeä alku ja loppu ja jonka aikana on tietyt merkit esimerkiksi sille, jos tilanne ei tunnukaan mukavalta, vaan haluaa lopettaa. Session päätyttyä siihen osallistuvat ovat taas tasavertaisia eikä kumpikaan alista toista.
Luulen, että löydät vastauksen jossain vaiheessa itse, kun tutkiskelet tilanteita ja tunteitasi rauhassa. Toivon kuitenkin, että sinua ei kuitenkaan kiusattaisi, sillä joskus se saattaa kuitenkin olla vahingollista tai mennä niin pitkälle, että aiheuttaa sinulle harmia tai pitkäaikaisia negatiivisia vaikutuksia.
Kaikkea hyvää sinulle!
Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
