Olen 15-vuotias tyttö, joka päälisin puolin vaikuttaa iloiselta ja positiiviselta. En viiltele, kehoni on minulle kuin pyhättö – eikä se muutenkaan olisi mahdollista kun jäisin heti kiinni. Minulla on kaksi elinikäistä sairautta jotka muistuttavat olemassaolostaan joka päivä.
En kuitenkaan ole onnellinen olen aina surullinen ja en uskalla juuri puhua suoraan. Minulla ei ole yhtään ystävää – vain koulu kavereita, jotka saattavat joskus olla minun kanssani koulussa. Yksi ystäväni (joka hänkin aikalailla vain siesi minua) muutti pois. Mummuni veli teki vuosi takaperin iitsemurhan. Vaikka häntä en usein nähnyt, muistan kun hän oli sairaalassa tukenani. Hänkin oli iloinen ja auttavainen. Olin pitkään masentunut, kun kukaan ei tiennyt miksi hän tappoi itsensä. Minulla on häntä ikävä yhä.
Isäni voitti niihin aikoihin syövän, ha minusta tuntui että kaikki olisi taas hyvin. Kuitenkin hän alkoi purkaa kaiken sen syövästä aiheutuneen vihan minuun. Kaikkien omien sairastelujen vuoksi kävin psykologilla puhumassa. Hän kuitenkin kertoi kaiken puhumani vanhemmilleni jonka johdosta karkasin tilanteesta.
Mietin usein miksi minun kohdalleni ei satu minkäänlaista hyvää ja miksi minun täytyy kärsiä tästä yksin… mieleni on raskas ja synkkä…:(
Moikka!
Kuvasit todella hyvin tuntemuksia ja täytyy sanoa että olet kyllä joutunut kokemaan monenlaisia juttuja elämässäsi!
Tiedän viimeiseksi kuvailemasi tunteen hyvin, ”miksi minulle aina käy kaikki huonosti, olen yksin ja onneton?”.
Välillä nekin tunteet kuuluu elämään ja on raskaampia kokemuksia elämässä.
Teit tosi fiksusti kun kirjoitit tänne (ja kertomasi mukaan myös kävit psykologilla, mutta hän ilmeisesti rikkoi vaitiolovelvollisuutta(?)), sillä yksin omien surullistenkaan asioiden kanssa ei kannata jäädä yksin!
Kuolema tulee jokaisen kohdalle silloin kun sen aika on. Joskus ihmiset lyhentävät elinaikaansa mm. itsemurhalla mutta mä näen sen niin, että elämä on lahja. Se on lahja (kristittynä sanon että lahja Jumalalta) ja meille kaikille on annettu oma aikamme. Sen takia on hyvä olla kiitollinen ”jopa niin itsestäänselvyytenä tunnetusta asiasta” kuin elämästä!
Jokainen päivä ja jopa minuutti voi olla mahdollisuus muuttaa elämäämme, ei aina sormien napsautuksesta kaikki mene täydelliseksi, mutta apua saa ja kannattaa hakea!
Kerroit että sulla ei kauheasti ole kavereita, ja hekin sellaisia tuttavia. Kavereita saa monenlaisista paikoista! Ehdotan tätä seuraavaa monille, ja syystä ; harrastus!
Monesti mieleisessä harrastuksessa löytää samanhenkisiä ihmisiä. Se voi olla luovaa, urheilullisempaa tai vaikka meno läheiselle nuorisotalolle tai osallistuminen erilaisiin tapahtumiin.
Myös netistä (foorumit ja muut sivustot) löytää juttuseuraa kunhan muistaa olla sopivan kriittinen netistä löytyvään tietoon ja ihmisiin.
Haluaisin myös lohduttaa sua sillä että apua tosiaan saa ja löytyy! Vaikka entinen psykologisi rikkoi ilmeisesti tätä vaitiolovelvollisuutta kertomalla asiasta vanhemmillesi (ilman lupaa?), on olemassa monia auttavia tahoja jotka oikeasti pitävät siitä velvollisuudesta kiinni!
Koulupsykologi, koulukuraattori, läheinen aikuinen (vanhemmat, isovanhemmat, täti tms) tai vaikka terveydenhoitaja on koulussa/kotona sinua auttamassa.
Itsetuntoa ja onnellisuutta saa elämän aikana lisää kun tulee positiivisia kokemuksia ja onnistumisia, ja niitä ihan varmasti tulee! Kaikilla meillä on välillä ongelmia ja niissä ei ole mitään hävettävää, voi vaan todeta ”mulla ei mene nyt niin hyvin mutta eiköhän se siitä mene”.
Ne ihan tosiaan kyllä menee ja kun saat ja pyydät apua myös lähipiiristä niin uskon että asiat valkenee :)
Älä luovu toivosta äläkä lopeta yrittämästä, voit kertoa hankalista asioista kasvokkain, kirjeitse tai vaikka tulostamalla tämän viestisi ja näyttämällä sen jollekin! Puhuminen auttaa ja vaikka tuntui vaikealta puhua jostain, siihen saa paremmin ja helpommin apua sekä tukea.
Jos vanhemmat/vanhempi tai kukaan muukaan, kohtelee väkivaltaisesti (henkisesti TAI fyysisesti), on siitäkin hyvä kertoa jollekin. On hyvä että ilmeisesti kuitenkin ymmärrät ettei se viha oo sun syytäsi mitä isäsi suhun purkaa tai purki.
Olet ainutlaatuinen ja kaunis ihminen :) sun elämässäsi on varmasti hyviä juttuja mutta niitä ei aina näe kun on vaikeaa! (Mieti vaikka että onnellisuus ja hyvä on kynttilä ja koettelemukset on jotain sen kynttilän edessä, se kynttilä on kyllä sun lähelläsi vaikket aina sitä ja sen valoa näekään mutta ne koettelemukset kyllä siirtyy kun sen aika on ja voit taas nauttia kynttilän valosta ja lämmöstä!)
Älä jää ongelmien kanssa yksin ja jos läheiselle asioista kertominen tuntuu tässä vaiheessa vaikealta, voisit ottaa yhteyttä esim. MLLn kirje-, chat- tai puhelinpalveluun. Kokemuksesta voin sanoa että hyvää apua ja rohkaisuja kyllä saat ja voit siellä luotettavan aikuisen kanssa miettiä ratkaisuja tilanteeseesi, anonyymisti ja luotettavasti :)
Iloisia asioita löytää kun ”etsii”, koeta vaikka listata joka päivän tai viikon hyvät ja kivat asiat päiväkirjaan ja miettiä myös miten mieltä painavia asioita voisi käsitellä.
Paljon siunausta sinun elämääsi! Olet arvokas ja rakastettu, älä ikinä luovu toivosta sillä sitä kyllä on aina! Lukiessani viestiäsi mulle tuli kuva älykkäästä ja hyvin oikeuksistaan kiinni pitävästä, hienosta ihmisestä!
Vielä pieni sitaatti joka kosketti mua sillon kun mulla oli vaikeaa, ”Voittajia ovat usein häviäjät, jotka päättivät yrittää vielä kerran”.
Siunausta ja tsemppihaleja!
kuulostaa kamalalta:( Elämällä on varmasti sinulle tulossa myöhemmin jotain hyvää. Yritä kestää *halaus*
Oi ei… Kuulostaapas ikävältä… Tsemppiä sinulle ;)
Ensinnäkin isäsi on varmaan kokenut kovia syövän aikana, mutta on pahan kierrättämistä purkaa se sinuun. Sitten kavereista: Kuulostaa vain tyhmältä kliseeltä, mutta kannattaa aloittaa uusi harrastus tai mennä jollekin kesäleirille. Mulla on omakohtaista kokemusta asiasta ;)! Nämä on nyt epäjärjestyksessä, anteeksi… Mutta eikös psykologeilla pitäisi olla vaitiolovelvollisuus? Hän on ehdottomasti tehnyt väärin sinulle! Olisikohan jotain toista psykologia tai koulukuraattoria tai joku jolle voisit kertoa? Kertomisestahan ei ole hyötyä sellaiselle ihmiselle johon et voi luottaa, niinkuin olet varmasti huomannut. Viestin perusteella kuulostat tosi mukavalta ja fiksulta ihmiseltä! Minusta ei varmaan ollut paljoa apua, mutta mitä nyt kirjoittelin…
aww, kiitos todella paljon kaikki ♥