Mä en tiedä miks mää oon alkanut satuttaa itteeni. Ihan pienesti mut pitäisikö tästä huolestua. Mä satutan itteeni esim jos potkaisen tahallaan pöydän, sängyn tai tuolin kulmaan. Tai [osa tekstistä poistettu]. Emmä löydä tähän mitään syytä, miksi teen näin. Mulla on kavereita ja muutenkin mulla menee just täs elämän vaiheessa hyvin mutta mua ahistaa koko ajan ihan sikana. Mulla on pieni stressi koulussa ja muutenkin pelko siitä mitä jos mun ystävät hylkää mut! Siitä mä puren pahaa oloani esineisiin ja [osa tekstistä poistettu]. Koska näin mä oon ymmärtänyt itselleni että semmonen fiilis jää että pääsimpä helpolla tosta huonosta fiiliksestä [osa tekstistä poistettu]. Xd mitä tää on!?
Hei!
Olen pahoillani, että sinua ahdistaa ja pelkäät jostain syystä, että ystäväsi hylkäävät sinut. Lisäksi on vielä tuo koulustressi ja ahdistus. On ihan ymmärrettävää, että kun tietoisuus kohdistuu pakosta johonkin muuhun asiaan, kuten kipuun, kaikki muut tunteet, kuten stressi ja ahdistus väistyvät hetkeksi. Pidemmän päälle kivun tuottaminen itselle ei kuitenkaan tietenkään auta, sillä eihän se poista sitä alkuperäistä ongelmaa. Päinvastoin saatat aiheuttaa lisää harmia.
Olisikin tosi tärkeää, että saisit vähennettyä niitä syitä, jotka sinua tällä hetkellä kuormittaa. Koulustressiin voi olla vaikea vaikuttaa, mutta ehkä hyvä opiskelusuunnitelma ja siinä pysyminen tai tarvittaessa riman alentaminen voisivat auttaa. Jos opiskeltavat asiat ovat vaikeita, voisitko saada niihin tukiopetusta, miettiä niitä yhdessä vanhempiesi kanssa tai tehdä läksyt kavereiden kanssa?
Uskon, että pelko hylätyksi tulemisesta on varmasti kamala tunne. Mistäköhän tuo pelko oikein johtuu? Onko sinulla aiempaa kokemusta ystävästä, joka on kääntänyt sinulle selkäsi? Ovatko ystäväsi jotenkin ailahtelevaisia tai kohtelevatko sinua huonosti? Mietin myös sitä, että voisitko puhua tästä asiasta heidän kanssaan – ehkä he pystyvät vakuuttamaan sinut siitä, etteivät hylkää sinua, jolloin asia ei enää pelottaisi sinua? Jos vaikka kysyisit heiltä ihan yleisellä tasolla, että mitkä asiat olisivat heille sellaisia seikkoja, jotka saisivat heidät kääntämään selkänsä jollekin hyvälle ystävälle? Ehkä pääsisitte sitä kautta juttelemaan näistä asioista?
Tuo kokemasi ahdistus on varmasti tosi väsyttävää. Olen tosi pahoillani, jos kärsit siitä koko ajan. Se ei ole oikein ja sille täytyisi tehdä jotain. Itsestään se ei välttämättä katoa, vaan tarvitset siihen ammattilaisen apua. Olisi myös hienoa, jos voisit kertoa siitä kotona. Jokainen on kokenut ahdistusta jossain elämän vaiheessa ja on viisasta hakea siihen apua, jottei se hankaloita elämää. Koulussa apunasi on esimerkiksi kouluterkkari, kuraattori ja psykologi. Koulussasi saattaa olla myös muita aikuisia, joille puhua. Kerrothan heille, että sinua ahdistaa koko ajan, he kyllä tietävät, miten asiassa kuuluu edetä. Ei ole oikein, että sinua ahdistaa, vaan sinun kuuluu voida taas hyvin!
Voit milloin tahansa myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen. Numeromme on 116 111 eikä soittaminen maksa sinulle mitään. Lisäksi meillä on joka ilta chat, johon voit tulla juttelemaan sekä nettikirjepalvelu, johon voi kirjoittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa. Ja olethan lukenut täältä Nuortennetistä mielen hyvinvoinnista ja ahdistuksesta? Jos et, niin tässä linkki sivuille:
Olet tärkeä ja sinun kuuluu voida hyvin! Ethän jää yksin, vaan haet itsellesi apua. Olosi alkaa ihan varmasti helpottua, kun saat siihen apua.
(Jouduin muiden lukijoiden vuoksi poistamaan osan tekstistäsi, mutta luin sen kuitenkin itse huolella.)
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä